Wero-osien eli n.k. puolisextonteelien luku v. 1873 oli 4,807 ja vero 5 markkaa äyriltä; v. 1874 niitä oli 5,336 ja vero sama kun entisenä vuonna. — W. 1875 ensi kerta kun vero 1873-vuoden kunnallislain mukaan laskettiin, oli veroäyrien luku 9,877; vuonna 1876 9,513 ja tuli kumpikin vuosi 6 markkaa veroäyriltä.

Kaupungin hoitamat lahjoitusrahastot ovat:

Johan Kasper Grek'in koulurahasto oli v. 1865 — Smk. 17,825.
Frans Wilhelm Frenckell'in……………………… 10,000.
Leskirouva Johanna Grönlund'in eläkerahasto 1879….. 8,800.

Kaupungin säästöpankkiin oli v. 1878 talletettavaksi pantuna 251,476 markkaa.

Kanppa ja teollisuus.

Markkinoita muinaan kaikissa maissa vietettiin. Suomessa ne olivat tärkeät erittäin Tampereen tienoilla, sentähden niistä tässä erittäin vähäsen:

Markkinoita Yli-Satakunnassa ennen oli paljo. Kauppa ja markkinat ovat kristeyttä vanhempia koko mailmassa. Lappalaisten kanssa Pirkkalaiset sortu-kauppansa pitivät arvattavasti talvella. Talve, dalve, Lapin kielessä on talvi, mutta talvadas (kuljetus talvella) on paikka missä kirkkoa ja markkinoita pidetään. Markkinat oli kirkkopyhiä; mutta niiden aikoja ja paikkoja on paljo muuteltu. Kurun Aureella "Saksan talo oli ennen kun Pirkkalassa oli kirkko". Koko Näsijärven avara maakunta oli rantamaihin verraten supussa; kun Ristinan kaupunki v. 1649 perustettiin, vei joku ainoa kurulainen Ikaalisten kautta sinne pienen tavarakuormansa; taikka vaihtoivat ylimaiset tuskallisesti jyviänsä silakoihin Taivassalon Kallen-markkinoilla. Markkinoita Pirkkalassa kutsuvat "pitäjän häiksi" ja tieten vanhimmat pidettiin tällä paikkakunnalla Harjun kirkkomäellä. Sieltä ne siirrettiin Tammerkoskelle. Wanhan virsikirjan ajantieto v. 1673 mainitsee markkinat Tamberkoskella elokuun 15 päiv. [Tamp. Sanom. 1875 N:o 21.] Wanhin almanakka v. 1705 tietää kahdesta markkinasta Tammerkoskella: Tammikuun 1-6 päivinä ja Pertun markkinoista elokuun 24 päiv. Kun ne muka Tampereella eivät olleet soveliaat, niin ne muutettiin 1708 sieltä poijes entiseen paikkaansa [Commerce Colleg. ordres] ja piispan keräjissä 1730 päätettiin ne kirkon läheisyydestä muuttaa Piispalaan taikka Tampereen kylään. Piispala olikin vanhanaikasta käsitystä myöden sovelias, sen kaksi taloa oli Turun piispan verotaloa, ja semmoiset oli tavallisesti olleet pakanain uhripaikkoja, jotka sitten pyhitettyinä etupäässä määrättiin, "morsiuslahjana Kristukselle", kirkollisiin tarpeihin, joissa uskoa saarnattiin kauppoihin kokoontuneille. Tampereen kaupunki on vähitellen niellyt kaikki likipitäjäin markkinat, Hämeenkyrön Mahnalan, Häihän Mouhijärvellä, Riihiälän Kangasalustalla, Laukialan Urjalan kirkonkylässä, Wesilahden Narvan Alholahden rannalla, Tyrvään Paavilan ja Orihveden markkinat. Harjun ja Piispalan mainiot markkinat olivat Tampereen kaupungin alku. Wuonna 1741 se markkinapaikka ehdoteltiin kaupungiksi. Kunink. päätös elokuun 7 p:nä 1801 vahvisti vastaiseksi "entiset kahdet vapaat markkinat: syyskuun 2 ja joulukuun 12 päivänä," mutt'ei suostunut Tamperelaisten valtuusmiehen 1800:n valtiopäivillä Juha Stadigh'in pyyntöön saada kolmannet "vanhuudestaan helmikuun 7:nä päivänä pidetyt, kun heillä vielä oli suppea liike ja varattomuus ostella maalaisten jyviä ja heidän tarpeitansa hankkia." Keisar. päätös v. 1822 ei myöskään myöntynyt heidän anomukseen siirtää Tyrvään vähä ennemmin lakkautetut markkinat Tampereen sentähden, että se päivä, kesäkuun 30, on maanviljelykselle tärkeä. Näitä Heinä-maarian markkinoita sittenki kieltoa vastoin vietettiin, joissa veneitä erittäin Teiskosta on kaupaksi, vieläpä vanhan tavan jälkeen kansa tulvaili laskiais-, pääsiäis- ja ja Tuomon markkinoille, ja lisäksi monen pyhän "runtupäiviä" pidettiin. 1867-vuoden valtiopäiväin johdosta hävitettiin kaupungin kaikki entiset markkinat ja yksi uusi, helmikuun, säädettiin. Tätä kesti ainoastaan kaksi vuotta, ja v. 1869 vanha Perttu taas pääsi entiseen oikeuteensa — nykyiset ainoat lailliset markkinapäivät. Tampereen markkinoille kokoontui paljo kauppamiehiä rantakaupungeista tavaroitansa myymään, likeistä ja kaukaista herrasväkeä ja maakansaa, kuka sokeria, kahveita ja muita vuotuisia tarpeitansa halvemmalla hinnalla ostamaan, kuka muutoin huvittelemaan. Suurimmat seurakokoukset olivat vuoden 1840-luvulla tavallisia. Mutta markkinain pahempi puoli on jo astunut näkyviin: ajan ja rahan tuhlaus, loisteellinen ylpeys, hevoshuijaus, varkaus, pahatauti ja kaikellainen irstaisuus. Kun Tampereen kauppiaat ovat oppineet asiojansa paremmin ymmärtämään, markkinat ovat kadottaneet alkuperäistä kauppa-tarkoistustansa eivätkä enää sovi nyky-ajan tarpeisiin. Parempi kotona maalla säästää ja työtä tehdä, kun markkinoilla kauniin palmikkonsa vaihettaa juutalaisten ja reppuryssäin räpäleihin.

Sopimatonta tapaa vielä harjoitettiin maalaisilta talosta taloon kuljetella tavaroitansa; mutta piirilääkäri Lönnrotin ja aptekari Tennbergin valituksesta armoll. asetuksen kautta säädettiin lokak. 28 p. 1823 että myydä sai ainoastaan kaupungin torilla.

Kauppa oli viimeisillä vuosikymmenillä parhaasta päästä maatavarakauppaa. Entisistä kauppioista mainittakoon kauppaneuvos Gustaf Lundahl, joka oli hyvin etevä mies. Katovuosina 1820-luvun alulla oli hän muita paremmin miettinyt maakunnan tarpeita ja taisi sen vuoksi hädänalaisia auttaa. Siitä hän sai maalaisten, ei ainoastaan likeisten, vaan kaukaistenkin suuren luottamuksen. Gustaf Lundahl oli syntynyt Tampereella v. 1783, kuoli 1846. Hänellä oli kaksi veljestä Johan ja Joel, nekin kauppamiehiä täällä. Heidän isänsä Birger Lundahl oli syntyänsä ruotsalainen ja perehtyi Tampereella v. 1782. Kauppaneuvos G. Lundahlin pojat olivat Gustaf, tähtitieteen professori Helsingissä, Karl lääketieteen tohtori, tunnettu eteväksi luonnontutkijaksi; ja tytär Augusta, naitu Pirkkalan provastille Wallenius, etevä kirjallisissa yrityksissä. "Helsingfors Morgonblad'in" ensimmäisissä vuosikerroissa on useampia hänen kynäilemiä tuotteita.

Mainittavaa liikettä Tampereen vesillä ei ollut ennenkun masuunin ja liinatehtaan isännät varatuomari Adolf Törngren ja ruukinisäntä Gustaf Wasastjerna v. 1858 rakensivat höyrylaivat Ahti Näsijärveä ja Laukko Pyhäjärveä käymään. Laukolla, joka oli aivottu tavaraa viemään kaupungin ja Törngrenin kartanon Laukon välillä Wesilahdessa, oli paljo vastuksia, kun kulkureitti ei vielä ollut viitotettu, ja Sotkan virta vajavaisesti perattu. Höyryaluksen kerran valmiina ollessa, ja kun se oli näyttänyt osaavansa tätä tietä käydä, nämät hankaluudet hallituksen kautta vähittäin poistettiin, ja Laukko raivasi tien ei ainoastaan itsellensä, vaan monelle seuraajalle. Muutamia vuosia myöhempänä höyrylaivat Elias Lönnrot ja Wanaja rakennettiin liikettä kannattamaan Tampereen ja Hämeenlinnan välillä sillä tavalla, että Elias Lönnrot kulki Lempoisiin asti Lempälässä, Wanaja taas sen maakannaksen toiselta puolelta jatkoi käydä Hämeenlinnaan. Tätä liikkeen hankaluutta hallitus poisti sillä että se Lempoisiin teetti kaivannon, joka syksystä 1868 laivaliikkeelle avettiin. Monta muuta höyrylaivaa sitten rakennettiin, ja liike tällä kulkuvälillä tuli aina vilkkaammaksi, kunnes rautatie Tampereen asti joutui valmiiksi, jonka perästä sitä ainoastaan on ruvettu kulkemaan. Jotkut pienemmät höyryalukset tavaraa ja väkeä kaupunkien ja ympäristöjen välillä vielä kuljettavat. Ruoveteläisten pyynnöstä v. 1825 Muroleen virta perattiin, jonka kautta kulkutietä saatiin kaukaisille toimeen; vilkkaammaksi liike pohjoisista pitäjistä kuitenkaan ei tullut. Polttopuita saadaksensa masuunin isännät rakensivat purjelaivan "Kurulainen", ainoa isompi Näsijärven aaltoja kyntävä alus siksi kun Ahti syntyi ja liikkeelle aina lisääntyvää vauhtia antoi. Neljättäkymmentä puualusta puita toivat Tampereelle, ja uusia höyryaluksia melkein vuosittain tuli lisään. Höyryalusten kanssa puualusten oli vaikia kilvata, ja ovat ne Tampereella vuosi vuodelta vähentyneet. Lopulta vuotta 1878 oli Näsijärvellä 16 höyryvenettä 250 hevoisvoimalla, niistä 10 lästiä ja sitä enemmän vetäviä 11 ja 5 höyryvenettä. Wuonna 1879 rakettiin 3 pientä hyyrypurtta 26 hevosvoimalla. Kaupungilla on 9 jahtia 114 lästillä ja 14 proomia 314 lästillä.