Asia ajaksi seisahtui, enimmästi sen vuoksi että kaksi asian parasta harrastajaa kaupungin valtiomiehinä olivat poissa 1872-vuoden valtiopäivillä, mutta asia otettiin taas puheiksi, ja kaupunkilaiset valitsivat toimikunnan edelläkättä kauppaa valmistelemaan. Sitä varten lunastettava maa-ala annettiin mitattavaksi, ja kartattavaksi insenööri Isak Inberg'ille ja hyöty-arvio tehtiin Hatanpään omistamista Kyttälän ja muista tiloista sekä Juha Eklundin omistamasta Ala-Erkkilän talosta Hatanpään piirin sisällä, joka oli tarpeena saada lunastetuksi. Kun näiden pitkällisten alkutöiden lopetettua asia jälleen esiin tuotiin maistratin kokoukseen helmikuun 25 p. 1874 kutsutuille kaupunkilaisille, päättivät ne yksimielisesti suostua Hatanpään omistajain mainittuun hintaan 750,000 markkaan ja velkaan Talousseuralle, sekä Eklundille, joka Erkkilästä vaati 150,000 markkaa, tarita 100,000 markkaa, vaan ellei hän siihen tyytyisi, pyytää Erkkilän lunastamista pakolla ja panna hallitukselle hakemus yhden miljonan lainasta eli mainittuin tilusten lunastamiseksi riittävä summa. Tarpeellisten rahain hankkimiseen, kaupan päättämiseen ja muun tarpeellisen ajoon valittiin ja valtuutettiin pormestari Procopé, kaupungin-lääkäri tohtori Blåfield ja kauppias Hammarén.
Kaupungin valtuusmiehet panivat Suomen Senaattiin alamaisen anomuksen näyttävän miten kaupunki oli avaramman tilan tarpeessa, Kyttälän esikaupungin läheisyys kaupungille vaikutti kaikenlaista poistettavaa sekasotkua, sekä että kaupunki jo oli Hatanpään perillisten kanssa tehnyt kauppaa eräästen sen alle kuuluvain tilusten ostosta ja myös oli aikonut pakkokaupan kautta saada kaupungin alle seppä Eklundin maatilan Erkkilän Alaista, jota varten pyydettiin yhden miljonan markan suuruinen laina valtiovaroista, sekä Hatanpää-Otavallan säterien velvollinen ratsuvelvollisuus siirrettäisi muutamihin vielä veroittamattomiin uudistaloihin Hämeenlinnan läänissä, ja että Tampereen kaupunki pidettäisi siinä yksinomaisessa tullimylly-oikeudessa Tampereen koskessa ja koko sillä alalla, joka Hatanpään isännälle kaupanteossa Ruotsin ruunun kanssa oli vakuutettu. Siihen keis. Senaatti kirjeen kautta Hämeenlinnan kuvernörille maaliskuun 4 p. 1875 antoi päätöksen, että jos asian muista suhteista Senaattia tyydyttävällä tavalla sovittanee, Senaatti Hänen Majesteetille on esittelevä 850,000 markan lainaa kuoletusrahastosta kunnan velvoitusta vastaan vuosittain koko rahasta suorittaa 4 1/2 prosenttia eli 38,250 markkaa, neljä prosenttia koroksi, puoli kuoletukseksi, jota myöden laina 56 vuodessa tulisi maksetuksi, sillä ehdolla että kaupunki kirjallisesti sitouu velan maksuun sekä että kaupunki Hatanpään omistajain kanssa tekee semmoisen sopimuksen, ettei kiusaksi kaupungille vastaiseksi ketään muuta kun maaviljeliöitä asutettako siihen Hatanpään kartanon alusmaahan, joka on kaupungin ja kartanon aseman välillä. K. Senaatti ei katsonut soveliaaksi myöntää Hatanpää-Otavallan ratsuvelvollisuuden siirtoon muihin taloihin, jota vastoin K. Senaatti, jos kaupunkikunta ottaa ratsuvelvollisuuden kantaaksensa, on tahtonut vakuuttaa Tampereen kaupungille oikeuden yksinomaisesti Tampereen koskessa asettaa ja käyttää veromyllyä, kuitenkin ainoastaan siksi ajaksi, joka aivotun lainan maksamiseksi on määrättävänä, ja vielä sillä ehdolla että etuoikeus hävitettäisi, ellei laina määrätyssä järjestyksessä maksettaisi.
Kaupasta ensin keskusteltaessa laskettiin Talousseuran Hatanpäähän kiinnitetty saatava, oleva velkakirjan mukaan joulukuun 17:sta p:stä vuonna 1807 25,700 Riksdaler Specie Banko, joka raha siihen asti oli arvattu yhtä merkitsevän kun Riksdaler Banko ja vastaavan 53 à 54,000 Suomen markkaa, jonka arviosta myös korko tähän asti oli maksettu; mutta nyt Talousseura, selittäen että Riksdaler Specie Banko oli sama kun Specie eli Hopea Riksdaler, vaati saatavansa maksettavaksi tällaisessa rahassa ja velan sitä myöden nousevan noin 145.000 markkaan Suomen rahassa [asia päätettiin sitten Talousseuran selitysten mukaan], jonka ohessa maisteri Karl Gustaf Idman Hatanpään haltiain asiamiehenä sitoutui 40.000 markalla ottaa osaa maksuhun, jos se viimeksi mainittua laskua myöden suoritettavaksi tuomitettaisi.
Kaupungin valtuusmiesten kokouksessa huhtikuun 14 p. 1875 päätettiin Kyttälä lunastettavaksi K. Senaatilta nyt määrätyillä ehdoilla, nimittäin että kaupunki sitoutuu ratsuvelvollisuuteen ynnä maisteri Idman'ilta myönnyttämällä helpoituksella Talousseuran saatavaan maksoon, kuitenkin sillä ehdolla että lunastettava maaosa hallinnon-, lainkäynnin ja kirkollisuuden suhteen kuuluisi kaupunkiin, ja samassa päätettiin tarjota Eklundille 100.000 markkaa Erkkilästä, mutta, ellei hän tähän tarjoomukseen tyytyisi, hakea tilan pakko-lunastamista. Päätöksessänsä toukokuun 19 p. 1875 ilmoitti K. Senaatti ei taitavansa vahvistaa Hatanpään haltiain kanssa ehdollisesti tehtyä kauppaa, kun valtuusmiehet eivät ole selvittäneet, josko ja kuinka puheen-alainen maa-osa, sisältävä 1804 tynnyrinalaa, josta kauppa on tehty, Tampereen kehittämiseen ja vaurastumiseen sekä järjestyksen pitämistä varten sille välttämättömästi tarpeellinen olisi, tullen valtuusmiesten sekä ilmoittaa kuinka avaraksi mainittuun suhteen kaupungin piiri olisi laajennettava, että kaupunkia velvoittaa maksamaan pakkolunastus-arviolla maaosasta määrättävää hintaa, jos edelleen tahtovat saada Senatilta jo luvattua lainaa. Kaupungin valtuusmiesten kokouksessa elokuun 20 p. 1875 nähtiin koko maa-ala kosken ja Eklundin Erkkilä-Alasen metsän-jakauksen välillä tarkoituksehen välttämättömäksi, ja päätettiin samassa panna anomus siihen suuntaan, että, jos puheena oleva maa-ala pakko-lunastamalla kaupungin alle tulisi, myös osa Wiinikan ja Hatanpään kartanon aseman välistä maata (975 kyynärän pituiselta Pinnin sillasta etelään päin Lempälän maantien varrella) saataisi lunastetuksi kaupungin piiriin, kiusan välttämiseksi siellä ehkä nousevasta uudesta esikaupungista; että mylly, ehk'ei kaupungille välttämättömästi tarpeellinen, kuitenkin oli lunastettava, sekä että kaupunki sitoutui maksamaan pakkolunastus-hinnan mainitusta alasta. Pakkolunastuksen tähden antoi Senaatti, saadaksensa selville kuinka avaralta kaupunki välttämättömästi tarvitsisi piirinsä laajentamista, käskyn katselemukseen läänin kuvernörin ja maamittaus-tilitirehtörin läsnä ollessa, josta seurasi kaupungin valtuusmiesten yhtäpitävä lausunto, jonka johdosta Senaatti vaati kaupungin valtuusmiesten lausuntoa, ottaisivatko kaupunkilaiset maksaaksensa pakkolunastusrahan koko mainitusta alasta, vai erittäin sopia Hatanpään haltiain kanssa. Kaikki asian haarat saivat lopullisen päätöksensä sillä, että Idman luopui kaupungin velvoittamisesta Talousseuran maksusta, ja kauppasummaksi määrättiin 800,000 markkaa.
Idman'in kanssa lopullisesti näin kauppaehdoista sovittua ja kaupungin valtuusmiesten ne huhtikuun 15 p. 1876 hyväksyttyä, tekivät allekirjoittaneet kontrahdin, joka, saatua K. Senaatin vahvistuksen, vielä sitte kauppakirjana allekirjoitettiin marraskuun 4 p. 1876, ja sisältää seuraavata:
Kauppakirja.
Kun minä omasta puolestani sekä valtuutettuna asianajajana muitten laamanni Nils Johan Idman vainajan perintöosallisten puolesta: leskirouva Kamarineuvosleski Adelaide Holmberg lapsinensa, lääketieteen tohtori Axel Holmberg, leskirouva Aina Tammelander ja valtaneuvosrouva Hilma Moerder ja myös viimeksi mainitun mies todellinen valtaneuvos Jean Moerder, Tampereen kaupungin valtiomiesten kanssa toukokuun 5 p. tänä vuonna olen tehnyt kauppakontrahdin näin kuuluvan:
Kauppakontrahti.
Myytävistä Tampereen kaupungille allakirjoittaneitten laamanni Nils Johan Idman vainajan perillisten omistamasta entiseen Tammerkosken kahdenkertaisesti ratsuvelvolliseen säteriin lisätalon verosta annetusta, mutta Tampereen perustettavan kaupungin suhteen joulukuun 16 p. 1777 tehdyn vaihtokirjeen kautta meidän omistamien Hatanpään ja Otavallan Spinnin neljäkertaisesti ratsuvelvollisten säterien alle Messukylän pitäjässä annetusta myllystä Tammerkoskessa ynnä sen maan-osan kanssa Otavallan Spinnin rysthollin alasta, joka on pohjoispuolella Wiinikan jokea ja Iiresjärveä, joka mylly ja maanosa on laskettu vastaavan kolmeneljättäosaa Hatanpään ja Otavallan Spinnin sätereistä, sekä meidän mainituille sätereille lisätaloiksi annetuista rysthollin alla viljellyistä taloista liki kaupunkia, nimittäin Siukolan kylän Ylinen ja Alanen, Kyttälän Ylinen ja Alanen sekä Erkkilän Ylinen ja puoli Alasesta mainitussa pitäjässä, ja jälellä olevasta mainitun myllyn osasta ynnä sen veroitettuin kiviparien kanssa ovat allakirjoitetut perilliset ja Tampereen kaupungin valitsemat miehet seuraavailla ehdoilla sopineet:
1:ksi. Luonnollisia ja viljelykselle sopivia rajoja varten kaupungille myytävän maa-alan rajaksi tämän kautta määrätään: pohjoispuolella Näsijärvi, lännen puolella sama järvi, Tammerkoski ja Pyhäjärvi, etelän puolella viimemainittu järvi, Wiinikanjoki ja Iiresjärvi sekä Järvensivun rysthollin raja Wuohensiltaan päin, itäispuolella mainitusta rajakulmasta Tammerkosken lohkokunnan ja Messukylän Takahuhdin väliraja, kuitenkin niin että se raja tehdään suoraksi niillä paikoilla, kussa Tammerkosken lohkokunta ja Takahuhdin kylänmaa ovat rajoittain. Tämän kaupan teossa on lukuun ottamatta se maa-ala ja vesi, joka Tampere-Hämeenlinnan rautatietä varten on pakkolunastettu.