Rossiae Imperator Fenniae Magnus Dux d. XXVIII m. Martii a.p. Chr. a. MDCCCLVI Ex hac rupe oculis collu- strans undarum torrentium vim, hominum graves Iaboros, Patrui benedicti aeque ac Genitoris bea- tissimi vestigia secutus regionis hujus industriam novis beneficiis benigne ornavit.
Aleksander I
Wenäjän Keisari Suomen Suuri Ruhtinas seisoen tällä kalliolla Syysk. 10 P. v. 1819 Krist. syntymästä ensimmäisenä käski vaahtoavia kuohuja olemaan ihmisillen apuna. Monen monien ihmisten hyödyksi huolikkaasti rakennetut laitokset mitkä nyt näet, matkamies, suurella äänellä muistoa ylistävät isänmaan isän taivaasen koroitetun.
Aleksander II
Wenäjän Keisari Suomen Suuri Ruhtinas Maalisk. 28 p. v. 1856 Krist. syntymästä Tästä kalliosta katsoen kuohuvien lainetten voimaa, ihmisten ankaraa työntekoa, siunatun setänsä ja isä-vainajansa jälkiä noudattain, tämän maakunnan keinollisuutta uusilla armoilla suosiollisesti kaunisti.
Sitte kun ylempänä mainitut etuisuudet Tampereen kaupungille myönnytettiin, ja jotka varmaankin sen menestystä paljon ovat kartuttaneet, ovat uudemmat vapaamieliset aatteet valtiotaloudessa päässeet valtaan ja tuottaneet sääntöjä, jotka, jos eivät ole kumoonneetkaan Tampereen etuoikeuksia, kuitenkin niiden tärkeyttä ja alkuperäistä tarkoitusta tehneet mitättömiksi. Sentähden vapaan-kaupungin etuisuudet tätä nykyä ja vastedes eivät ole muuna pidettävinä kun entisen ajan sulo-muistona. Helmikuun 24 p. 1868 hävisi ammattilaisuus ja samassa suuri osa niistä etuoikeuksista jotka Keis. julistuksen kautta elokuun 1 p. 1821 kaupungin käsityöläisille suotiin. Kun uusi Keinolaki tämän vuoden päätettyä ennättää voimaansa päästä, etuoikeudet lakkaavat. Mitä tehtaiden työväen verottomuuteen tulee, niin sekin etuoikeus on kumottu asetuksen kautta helmikuun 2 p. 1865, joka laskee verolliseksi jokaista katsomatta säätyhyn taikka asuntoon. Tulli-vapaus saatti kaikki muut kaupungit kateuteen; se etuoikeus supistettiin asetuksen kautta elokuun 15 p. 1856, joka määräsi Senatin tutkittavaksi, kutka ulkomaan tuonnit olivat raaka-aineita, joita myöden siis suuri osa tuontitavaroista joutui tullittavaksi, ja päälliseksi pumpuli, tuo pumpulitehtaalle nimeenomaan tärkeä raaka-aine, on nyt jo tullittomasti jokaisen tuotava ulkomailta toisen yhtä hyvin kun toisen.
* * * * *
Kyttälän osto.
Likeisessä yhteydessä Tampereen kanssa on Hatanpään kartano, jonka maata kaupungiksi kahdesti on otettu. Sen vanhin nimi vanhoilta pitäjäläisiltä sanotaan olleen Tausko. Presidentti paroni Boijen kuoltua ruununvouti assessori Ahlman avisionissa hänen konkursipesän hyväksi kartanon osti, ja sääsi testamentin kautta annettuna v. 1798 heinäkuun 2 p. että sekä koko Hatanpään kartano että kaikki muu hänen omaisuutensa oli lankeava Suomen Talousseuralle Turussa, ja myöskin että siitä, rahaksi muutettuna, asetettaisi rahasto, josta, pait muuta, kansakouluja laitettaisi pitäjihin Tampereen ympärillä. Kiitostansa osoittaaksensa tästä suuresta lahjastansa panetti Talousseura hänen hautansa päälle Kivikirkon vanhalla kirkkomaalla kuvanveistäjän Nils Stenstam'in tekemän hautapatsaan, jossa on luettavana pöyhkiä kirjoitus, jonka vertaista tuskin liene, ja joka sanotaan lähteneen Turun kaunopuheen Professorin I. Fr. Wallenius'en kynästä: "Uppå den AIlsmägtiges vink öpnades Evighetens port och Gabriel Ahlman inträdde oförgängligheten den 5 October 1799, sedan han i 62 år uppfyllt sin bestämmelse". Suomeksi: Kaikkivaltiaan viittauksesta avettiin Ijankaikkisuuden portti ja Gabriel Ahlman astui katoomattomuuteen Lokakuun 5 päivänä, täytettyänsä 62 vuodessa tarkoituksensa. Talousseuralta eversti Leijonankar osti Hatanpään kartanon, häneltä Lars Gustaf Lefrén, Tampereen paperiruukin perustaja, ja Lefrén'in leski v. 1833 sen möi julkisessa avisionissa. jonka kautta laamanni Nils Johan Idman joutui sen suuren maatilan omistajaksi. Idman'in yhteisiltä perillisiltä kaupunki lunasti Kyttälän esikaupungin Tampereen kaupungin alle.
Suuresti entiset erhettyivät, kun kaupunkia perustaissa sen sioittivat ainoastaan yhdelle puolelle koskea, jonkatähden ei ainoastaan menetettiin toisen puolen vesivoimaa, vaan myöskin, kun tulevaan aikaan toinen kaupunki, esikaupunki, nousi, joka ei kuulunut kaupungin piiriin ja hallintoon, kaikellaisia sekaannuksia ja epäjärjestyksiä syntyi. Molempain rantain tarvihtaissa kaupungille, otettiin jo 1830-luvulla puheiksi, laamanni Idman'ilta, joka vasta oli Hatanpään isännäksi tullut, lunastaa koko Hatanpään kartano, taikka kumminkin sen kosken takuista likempää osaa. Useat kaupunkilaisista siihen kyllä suostuivat, mutta sopu ei syntynyt, kun yritys näytti vaikialle, liikoja maksavaksi. Taas ruvettiin 1850-luvulla sitä asiaa puuhamaan, ja oikein toden perästä. Hallitus asiaa puolusti, varsinkin silloinen kenraal-kuvernöri kreivi Berg koetti sitä perille saattaa ja Hämeenlinnan kuvernöri paroni Rehbinder parhaasta päästä asiaa ajoi Hatanpään isännän tykönä. Lunastettavasta maasta, joka oli paljo vähempi kun mikä sitten ostettiin, pyydettiin 120,000 ruplaa hopeassa, jota paitsi kaupungin pitäisi sitoutumaan isännälle vuosittain maksamaan 420 tynnyriä rukiita korvaukseksi mylly-oikeudesta koskessa, joka yksinomaisesti Hatanpäähän kuului. Se hinta nähtiin kaupungille liika kalliiksi, vaikka valtiokin mahdollisesti vähä auttaisi, ja siihen asia sillä kertaa jäi, kunnes kauppamies L. J. Hammarén kaupungin vanhinten kokouksessa 1871 uudestaan otti sen puheiksi. Wähä oli vieläkin toivoa tyydyttävällä tavalla paremmin perille päästä kun ennemminkään. Hatanpään maaosasta Näsijärvestä Wiinikkaan asti ja koskesta Takahuhdin rajalle pyydettiin 750,000 Suomen markkaa pait kaupungin velvoittamista maksamaan Talousseuran Hatanpään kartanoon kiinnitetty velka.