Yllämainitut luvut yhteen luettuna tekee 51 mestaria, 68 kisälliä ja oppipoikaa, yli 15 vuoden vanhoja, 2,702 suomalaisia ja 16 ulkomaalaisia, sekä 857 alle 15 vuotta.

Tehtaat joitten teosten arvio vuodelta 1878, heidän oman ilmoituksensa mukaan, nousee yli 10,000:een markkaan.

Pumpulitehdas………………. 4,250,000 markkaa. Paperitehdas……………….. 809,000 " Trikootehdas……………….. 42,000 " Pellavatehdas………………. 2,429,985 " Frenckell'in puuhiomo……….. 96,420 " Masuuni ja konepaja…………. 139,008 " Mustalahden olvipryki……….. 22,030 " Willakehru-tehdas…………… 41,700 " Onkiniemen olvipryki (Tennberg). 33,630 " Tulitikkutehdas…………….. 82,000 " Wäkiviinain tehdas (Hakulin)…. 80,000 " Werkatehdas………………… 232,100 " Wiinapränni (Hagelberg)……… 97,500 " Wiinapränni (Granberg)………. 78,000 " Pellavatehtaan Puuhiomo……… 145,000 " Wäkiviinain tehdas (Björkell)… 35,628 " Jalin tehdas (Sommer)……….. 30,000 " Kahviaineitten tehdas (Björkell) 25,000 " Leipä tehdas (Willandt)……… 15,000 " Kattohuopa tehdas…………… 120,000 "

Ylläseisovista tehtaista on ainoasti kahdelle, Werkatehtaalle sekä Mustanlahden Olviprykille valtiolainoja, yhteensä 92,000 markkaa, annettu.

Wuonna 1878 oli Tampereella seuraavia käsityöläisiä:

Mestaria Kisälliä Oppipoikia

Työnsä Työs- Yli Alle vielä tänsä 15 v. 15 v. jatkavia. laanneet.

Wärjäriä…………. 5 4 13 — — Karvaria…………. 13 1 13 9 — Neulamaakaria…….. 1 — 1 — 1 Kulta-seppiä……… 8 3 9 2 3 Kello-seppä………. 1 — — 1 1 Kupari-seppiä…….. 6 1 6 11 1 Kirjan-niojia…….. 4 1 4 3 2 Satulamaakaria……. 5 — 8 2 8 Hattumaakari……… 1 — — — — Sorvaria…………. 3 — 4 3 2 Gelbjutaria………. 3 — 3 2 — Plootu-seppiä…….. 2 — 1 — 1 Nikkaria…………. 5 2 4 3 2 Karstamaakaria……. 3 1 1 1 — Waunumaakari……… 1 — — — — Maalaria…………. 6 1 6 10 1 Kruukumaakaria……. 3 — 2 5 3 Suutaria…………. 16 4 7 2 5 Räätäliä…………. 7 3 7 3 2 Kondiitori ja Leipuri. 1 — 3 2 2 Leipuria………….. 9 4 6 5 5 Teurastajia……….. 3 1 — — — Rakennusmestari……. 1 — — — — Muurarimestari…….. 1 1 — — — Kaitamaakari………. 1 — — — — Sutaria…………… 2 — 1 1 — Makkaramaakari…….. 1 1 — — — Seppiä……………. 4 — 9 8 5 Yht. 116 28 108 73 44

Tampereen Pumpulikehruu- ja kutoma-tehtaan perusti Skottlantilainen James Finlayson, Glasgov'ista kotoisin, palveleva keisarill. mekanillisessa pajassa Kolppinassa Pietarin takana. Englantilainen Patterson kertoi hänelle keisari Aleksanderin muistettavan lauseen Tammerkoskella, kehottain häntä tehdasta sinne rakentamaan. Sen johdosta läksi Finlayson, jo sitä ennemmin halukas itsetyiseen asentoon päästä, Suomeen saadaksensa selvä Tampereen tiloista, näki koskenpaikan tehtaatekoon soveltuvaiseksi ja ryhtyi kohta toimeen Suomen Hallitukselta pyytää suostumusta tehtaan rakentamiseen Tampereella. Hänen Majesteetinsä, harrastain oman aatteensa toteutumista, mieltyi Finlaysonin Keis. Suomen Senaattiin pantuun anomukseen, ja toukokuun 10 p. 1820 tuli armollinen päätös yleisesti seuraavata sisältävä:

Maa-ala Tampereella oli Suomen valtioin lunastettava, Finlaysonille omistus-oikeudella annettavaksi Hänen Majesteetilta likemmältä määräämillä ehdoilla; mutta mitä tulee Finlaysonin anomukseen saada useita virran vuolteita Tammerkoskessa ja määrättyä osaa järveä sen ylipuolella, niin ruunulla ei niihin ollut suoraa käytäntovaltaa, vaan Finlaysonin tuli, asettuaan Tampereen, kääntyä kaupungin-oikeuteen, saadaksensa määrätyksi sopivaisia joutopaikkoja laitoksillensa, joita hän kaupungin perustusehtoja myöden kenenkään estämättä saa pitää, niin kauvan kun hänen laitoksensa käyvät. — Mitä tulee Finlaysonin anomukseen saada asettaa valimoa masinain tekoon, karttunin painamoa, verkatehdasta, käsitehdaslaitoksia hienommilla rauta-, teräs- ja metalli-teoksilla, oli Finlaysonin kääntyä Senatille Suomessa. — Finlayson sai oikeuden tullittomasti ulkomailta tuottaa kaikki laitoksillensa tarvittavia masinoita, joitakuita puulaija ja tekoaineita. Wielä suotiin Finlaysonille kymmenen vuotta takaisin saada tullimaksut siitä pumpulista, jota hän voisi näyttää valmistetuksi muussa häneltä vasta rakennettavassa tehtaassa. Lisäksi myönnytettiin Finlaysonille, hänen perillisille ja oikeutensa haltioille Tampereella ja muissa Suomen kaupungeissa avoimissa kauppapuodeissa myydä kaikkia teoksiansa. Finlayson tinki maamiehillensä uskonnonvapautta, vapautta sotaväen majoituksesta, ja sota-veroista, suomalaisen papiston palkkauksesta omaistensa ja talonsa puolesta. Samassa hänen työssä olevat kväkerit vapautettiin valanteosta, ollen heidän asianomaisille virkakunnille annettu kirjalliset vakaamukset sen ohessa täyden todistuksen sana.