Vaan rientäissään hän viimein, Mit' etsi, löysi jo: Edessä tuossa vankka On Tammerkallio. Sen kivirinta luja Tien sulkee kokonaan; Ei taivu hän, ei väisty, On valmis sotimaan. Ja jättiläinen on mielissään, Kun toivonsa tässä sai täyttymään.
Ja rinta rintaa vasten Nyt painia he lyö; He päivän kaiken koittaa, Eik' eroita heit' yö. Kiihkoissa katsos kuuluu Kuin jyske ukkosen. Hei jättiläinen on mielisään, Kun toivonsa tässä sai täyttymään. Näin vuosisadat pitkät Ne yhä taistelee,
Näin koskaan voittamatta He toistaan koittelee; Ei uuvu veden voima, Ei murru kallio; Vaan järven jättiläinen Se viimein suuttuu jo. Taas ikäv' on hänen mielessään, Tuo turha leikki ei tyydytäkään.
Saapuipa silloin siihen Kustaavi kuningas; Tuoss' jättiläisen keksi Silmänsä nerokas: "Hei, poika, suotta kuluu Noin voimas päivät, yöt! Mun palvelukseen' tule, Saat tehdä tosityöt. Tuo hyödytön pauhu on houraus, Vaan miehen työllä on tarkoitus!"
Nyt käteens' jättiläinen Sai sadat rattahat; Hän kaikin voimin vääntää, Ne pyörein juoksevat, Ne vanuttaa, ne takoo, Ne kutoo ratisten, Ja leivän tarpeet hankkii Tuhantten ihmisten. Nyt jättiläinen on mielissään, Kun toivonsa viimein sai täyttymään.
Jo sata vuotta vääntää Hän tuossa päivät, yöt, Ja yhä kaunistuupi Ja karttuu hältä työt; Ja maine, jota toivoi Suurista sodistaan, Sen monin kerroin saa hän Nyt työstään, toimestaan. Ja jättiläinen on mielissään, Kun toivonsa kaiken sai täyttymään.
Oi kaukaa häämöittävä, Sä aika tuleva, Kun auraks muuttuu miekka, Työkoneeks kanuuna, Kun vert' ei vuodatella, Vaan työllä kilpaillaan, Kun suosio ihmisill' on Ja rauha päällä maan, Oi aika sä toivottu, kaivattu, Kas täss' esikuvas on siunattu!
Suonio (Lehtori J. Krohn).