"Ei kansa luotu sortamaan, jos voimakkaammaks varttui, se suojaks toisten luotihin ja rauhan tuojaks karttui, on aika meidän karkoittaa jo nyrkkivalta raaka, ja tehtäväänsä asettaa jo herkkä oikeen vaaka!"
Näin julki lausut kansalles ja muistuttelet aina, kuin häpeäksi Englannin i'es Iiriläistä painaa; on aina muille Albion se pelastuksen tuonut, mut sentään toista veljeään kuin orjaa sortaa suonut.
"Nyt veljeskansa kohotkoon ja rinnallemme käyköön, ja lakiensa turvassa vapaasti kehittäyköön, näin Iiriläiset Englantiin sidomme lempeydellä, niin lujempaan se liittyykin kuin sorron sitehellä".
Oi, jospa vanha Albion sun ääntäs kuunteleisi, jos edes polvi nouseva sun aattees eespäin veisi! Näin kunnon vanhus valkopää, sä näytät nuoremmille: tuo tie se viepi onnehen, käy, nuori polvi, sille!
Vapaushan kansan kasvattaa, sen kyvyt kypsyttääpi, mut sorto mielen sorretun vihalla myrkyttääpi, jos valtahas se antaukin, sen tekee uhkamielin, jos nöyrtyneensä sanookin, sen sanoo valhekielin.
Mut säännöksillä oikeuden jos kansan toiseen liittää, niin voimakkaamman suojasta se vilpitönnä kiittää; sen sinä, Gladstone, oivalsit ja käytäntöön sen vaadit, näin "magna charta'n" peruksen sä Irlannille laadit.
Ken jätti moiset aartehet jälkeensä maailmalle, sen muisto konsaan murene ei ajan virran alle — vaan valon aika vastainen tuon kiitoksella kostaa ja kiitoksensa merkiksi se muistopatsaan nostaa.
Sen patsaan kerran nostakoot vain pienet kansat sulle, ei raskas lie se haudallas, se onhan siunatulle! Se patsas sitten kertokoon: jo poistui sorron taika ja valon tieltä väistymään sai nyrkkivallan aika.
NUKKUVALLE TYTÖLLE VUORISTOSSA.
Niin puhtaana tuossa sä uinahdat, kevät-nuortean vartalon oi'ennat ävärrikkaalla nurmikolla; on hengitys helppo ja hiljainen ja kasvosi ilme on rauhainen: lie huokea noin sun olla.