Ja olikin siinä moskaa! Porsliinin palasia, nahkatilkkuja, nappeja, nuoran säikeitä, leipäkyrsiä, vaateriepuja, joku mustaksi pinttynyt sokerimurunen, pari silakan päätä y.m. sekä lopuksi pari kolme viisipennistä. Kaiken tämän rikkautensa tyhjensi ukko portaille naurusta pakahtumaisillaan olevien poikasten eteen ja täytyipä ruustinnankin vähäisen nauraa pihauttaa, kun silakan päät sieltä pudota tupsahtivat.
"No uskotaan jo, ei kiusata enää, korjatkaa omanne takaisin, Jussi, mutta mitä te silakan päilläkin teette?" nauroi ruustinna.
"Kuka sen tietää, milloin hiukamaan sattuisi eikä satu suolaista olemaankaan … ei ne ole köyhällä kaikki niin äärestä otettavissa…" Ukko tukki jo aika kyytiä tavaroitaan takaisin taskuihinsa.
"Näitte kait sen nyt ruustinna, että ne on ilman juorupuheita … eihän niitä mistä meikäläisillä kertymään jouda, jos jonkun lantin saapikin … ei toki … köyhä on köyhä… Uskoohan sen nyt ruustinnakin?…"
"Uskon, uskon … ilman taitavat vain juoruta… No menkää nyt pirttiin syömään … tuokaa sitten astia pois!"
Niin lähti ruustinna pikku Liisun kanssa sisälle ja Jussikin, joka oli taskunsa entiseen kuntoonsa saanut, otti nyt ruoka-ainekset käteensä ja alkoi pirttiin astua. Porstuaan tullessaan sovitti toopin ja leipäpuoliskon toiseen käteen ja toisella konttinsa viileikkeistä pirttiin laahasi.
"Parasta taitaa olla, että viepi omansa perässään … ei niiltä ruojilta ne säily kumminkaan … niin, kutti, töllöttäkää siellä nyt, sen urvelot!…" lisäsi hän vielä silmätessään taaksensa portaille päin.
Niin meni pojilta se lysti tällä kertaa, kun Junnu korjasi konttinsa mennessään. Mutta eivät he siitä vielä nolostuneet. Päättivät kuin päättivätkin vielä naurattavansa ukkoa ruotsiksi ja laulattavansa "Aatamia". Vaan millä keinoin? Rahaa heillä ei ollut ja ruokaa oli Jussi saanut. Viinalla ja kahvella hänet myöskin olisi taivuttanut siihen, mutta niidenkin haltija oli mamma.
"Käyppäs sinä, Antti, katso onko piipunperiä papan porolootassa", kehoitteli Janne veljeään, "minä pidän sillä aikaa omat konstini".
Antti katosi neuvotulle asialleen ja Janne hyppäsi aidan yli puutarhaan, josta katkoi pari raparperin lehteä. Hetkisen kuluttua olivat pojat jo takaisin, mutta ei ollut Antilla periä kuin puolikymmentä piipullista kämmenellään.