"Vähäpä sait! Mutta onpa minulla sen sijaan", nauroi Janne.
"Raparperia!… mitä sinä sillä aiot, Janne?…" kummasteli Antti.
"Näethän sen kohta odotahan kun Jussi tulee!"
Ja pianpa se Jussi joutuikin. Ei malttanut syödäkkään, kun vasta oli vallesmannissa syötetty … särpäsi vain piimäsinukan ja pari suupalaa purasi, loput konttiinsa pisti ja kytästeli sen entiselleen kiini. Tooppi kädessä hän sitten kartanolle poikain iloksi ilmestyi ja käskyn mukaan tuli sitä takaisin ruustinnalle jättämään.
Verkalleen Jussi pihan poikki lötösteli. Tapansa mukaan alaspäin tuijotti maata vasten eikä poikiakaan muistanut ennenkuin vasta portaiden edessä.
"Kuulehan, Jussi, heitetään pois ne vanhat vihat ja sovitaan ystävyksiksi", sanoi Janne mielittelevästi ukolle, "ja minä annan teille vielä oikeaa ulkomaan tupakkia, jota pappa on omassa puutarhassaan ruvennut kasvattamaan".
"Mistäpä ne lie sullakaan tupakit?…"
"Tässä … näettehän nämä lehdet … yhteen laatuun kuin Venäjän lehdetkin … ne pitkät lehdet…"
"Niinhän nuo näkyvät olevan … mutta tuoreitahan ne on … ei suinkaan ne tuoreeltaan millekään maista…"
Halukkaasti Jussi jo noita suuria, pulskia lehtiä katsasteli.
"Ka maistelkaahan … eivät taida tuoreeltaan olla millekään, vaan kun uunilla kuivaatte ja leikkelette, niin…"