"No ei nuo juuri pahallekaan … syöpikinhän noita…" Jussilla olikin jo sun täynnä matusteltavana.
"Saatte nämä sovinnoksi … mutta laulattehan te sitten sitä 'Aatamia',
Jussi, kun minä en ole sitä vielä kuullutkaan", pyyteli Janne.
"No, jospa tuota tupakin edestä vähän laulaisikin… Pannaanhan ensin tupakit talteen…"
Ja kun raparperinlehdet oli ensin hyvään korjuusen poveen kätketty, karastelihe Juho muutamia kertoja ja sitten yksitoikkoisella nuotilla alkoi:
"Aatami suuri valtija
Hallitsi koko maailmaa;
Kaksi poikaa hänellä,
Kaini ja Aapeli nimeltä.
Voi, voi, huusi Aapeli,
Elä rakas veljeni
Viatonta verta vuodata,
Se on synti kamala j.n.e."
Jolkutettuaan tämän melkoisen pitkän virren pätkän loppuun, sylkäsi Jussi äskeiset lehden jätteet suustaan meinaten, "ett'ei ruojista ole tuoreeltaan … aivan maistavat heinälle…" Ja tämäkös poikia taas nauratti niin imelästi, että ukko jo alkoi petosta aavistaa.
"Mitä lienette antaneetkaan … eivät taida tupakkia ollakkaan … vaan saan minä niistä selvän kunhan yön seutuna kuivaan", vakuutteli ukko laskien toopin portaille ja hommautuen pirttiin konttinsa luo takaisin, sillä siitä hän oli tuiki arka. Ei pirtissä tosin muita ollut kuin ruotimuori … näin hein'aikana, mutta konttiansa vartioi Junnu taivaan linnuiltakin saati nälkäiseltä muorivanhalta.
"Elkäähän vielä … saatte suutupakkia hyvät perät, jos näytätte, miten ruotsiksi nauretaan … ka, näettehän sen Antilla…"
"Onko sillä?… Mitä lienevät hellaporoja…"
"O-eheei, ihan oikeita periä … vasta nouti sisältä… Saatte, jos ruotsiksi nauratte…"