Hän oli tanssinsa elämän tanssilavalla loppuun tanssinut!
* * * * *
Muutama päivä vain — taisi ollakin jo toisena päivänä tuon kuolemantapauksen jälkeen — nähtiin mustaa yksinkertaista kirstua kannettavan kauppamiehen pihasta lähellä olevalle hautausmaalle. Kauppamies emäntineen, Reeta muori, pappi ja lukkari olivat, paitse neljää kantomiestä, ainoat saattajat.
Kirkon luona kuitenkin yhtyi pari miestä saattoon, astellen sentään hiukan jälempänä muita ja pysähtyen hautausmaan aitoviereen juttelemaan.
"Ketä siinä viedään?" kysäsi heti toinen.
"Sitä Pehkos-Jussia, kun liette sattunut näkemään siellä kaupungissa…"
"Tunnenhan minä toki Juhon! Vai on se jo hänkin kuollut! Milloinka kuoli?…"
"Tässä se vasta eilissä päivänä tuonne kauppijaan saunaan…"
"Eipä kauan ruumista maan päällä pitäneet … eikähän sitä näin mätäkuulla saatakkaan … Nuoko ne peijaisvieraat… Ei tainnut kauppamies ruveta maahanpanijaisia toimittamaan … köyhäin kassaan taisi turva tulla…"
"Eikö helkutassa… Ettekös te ole kuulleet, että Jussihan itse toki itsensä hautaan kustansi ja peijaat ja kaikki … jättihän se, kuulenma, pari sataa markkaa rahaista rahaakin…"