"Sokaistu järki ei sano mitään…"
"Meneppäs … vai ei mitään…"
"Kuulkaahan nyt, toverit, minulla on ehdotus: päättäkäämme nyt edes me nuoret tässä, että voimaimme mukaan koetamme tosia olla puheessamme ja toimissamme … että ikämme kaiken taistelemme totuuden puolesta ja sitä järjestelmää vastaan, joka ulkokultaisia synnyttää ja vääränvalantekijöitä … ja silmänpalvelijoita … eli yhdellä sanalla valheellisia… Joka uskaltaa, se juokoon maljansa pohjaan sen lupauksensa vakuudeksi!… Eläköön totuus ja aatteen vapaus!…"
"Eläköön!"
Ja sitten sitä ryypättiin … lasit pohjaan sen asian päälle … joka mies!
"Se puhuu kuin poika, tuo Yrjö … ja näkyy se sanansa selvittävän … minä jo ensin arvelin, että hernattiako se meistä rupesi haukkumaan!…"
"Kovia sanoja, kovia sanoja, mutta eivät ne niin valheellisiakaan olleet… Vaan mitähän ne sanoisi, jos tuommoista painostakin julkaistaisiin…"
"Ei taitaisi kaikki hyväksyä … mutta sietäisi siitä jonkun kirjoittaa…"
"Kuulkaapa, ukot, onhan teillä lasit tyhjät?…" kysäsi äkkiä
Sandbergin Ville ympärillensä katsellen.
"On muilla paitse Aholan Kallella … eihän lapsi jaksa miesten rinnalle!…"