"No kuin ei muuten uskottane, en persoilekaan, kun eivät muut luota minuun, luotan itse itseeni…"
Aholan Kallelle siinä monikin nauroi ja mahtaili; mutta Yrjö mietti mielessään, että Kalle se sentään taisi viisaimmin tehdä … eihän sitä tiennyt mennä niin takuuseen … ja silloin sitä olisi valapatto … ei siitä mihinkään päässyt!
"Niin mutta minun ehdotukseni jäi kesken", huusi Sandbergin Ville.
"Minä vain arvelin, että koska ei kellokaan vielä ole tuon enempi ja
seura vilkkaimmillaan, niin eihän täältä vielä malta poiskaan lähteä.
Tyhjiä lasiakaan tässä ei viitsi katsella, ergo, itaqve, igitur…"
"Kyllä tuo yskä ymmärretään…"
"Mitä arvelevat ukot?…"
"Hennon minä ottaa uuden tuutingin, jos muutkin…"
"Ja minä…"
"No, sama kaiketi minullekin on…"
"Siis uudet lasit?…"
"Uudet lasit!…"