"Huh, huh, lämminpä tässä tulee … ja kun vielä sitten noin tomuaa … huh, oikein silmät sokasee ja sieramet täyttää … huh!… minkä peijakkaan tähden ne nyt niin lentävät … luulisi tulen takaa hätyyttelevän … puh!… astuvat juupelit kuin seitsemän ryssän kasakkia … mitä sinä poika siinä! me' matkaas' ihmisten tieltä … puh!"
Näin puheli lihava ja vanttera vartaloinen, punakkaverinen, noin 40 vuoden vanha mies, joka toisten perässä koki tulla puputtaa, vaikka se vaikeaksi näyttikin miehelle käyvän, koskahan hiki otsasta ja hivusten nenistä virtana juoksi ja aina vähän väliä piti nenäliinalla silinterihatun sisälaiteita kuivailla. Eikä tuntunut isoa apua olevan siitäkään, että päällystakkinsa pois nilisti ja käsivarrellaan kantoi … mutta helpotti se hiukan kuitenkin.
Pitkillä askelilla harppasi vantteran miehen perässä laihallainen herrasmies, jonka huolellinen ja muodikas puku, mustakehyksiset rillat, kellertävät kävelyhansikkaat ja hopea-mokulainen, yläpäästä paksumpi keppinsä osoitti hienoa, maailman menoon tottunutta ihmisolentoa. Hän astui niin vakaana ja miettiväisenä eikä näyttänyt kenestäkään juuri mitään huolivan … astui vaan, että tomu tuprusi, ja heilutteli keppiänsä niin varomattomasti, että vantteran herran housun lahetta sivumennessään pyyhkäsi.
"Aj, förlåt!" sanoi laiha herra ja kohteliaasti kumarsi. "Ingenting, ingenting att förlåta!…" puhkuili lihava herra ja katseli tarkasti miettiväistä laihaa herraa.
"No, men om ja' inte ha' blivit starrblind på minä gamla dar, sä ä' de' där en gammal bekant" virkkoi hän ääneen.
Laiha herra heräsi äkkiä mietteistään ja katsahti lihavaan.
"No, ta' mej sju tunnar tusan, ä' de' inte Yrjö i sin egen värdiga person!" huudahti lihava herra riemastuneena ja muutti päällystakkinsa toiselle käsivarrelle, että kätellä saattaisi.
Ja sitten sitä käteltiin, käteltiinpä oikein pitkään ja hartaasti, niin kuin ainakin tuttavat tekevät, jotka pitkästä kotvasta jälleen toisensa yhyttävät.
"No, mutta kuka lemppari olisi uskonut, että me täällä yhyttäisiin, puh! — hui kuin on väri … juuri Vapunpäivänä! Mikä sinut on tänne tuonut, Yrjö, puh … sinähän olet hovioikeuden-notariuksena Vaasassa, olen minä kalenterista huomannut? Puh!… Olet tainnut saada virkavapautta vähäksi aikaa, vai?…"
Niin oli Yrjö saanut … kolmeksi kuukaudeksi virkavapautta kivulloisuutensa vuoksi … oli tullut Helsingissä ensin käymään ja aikoi sitten muutamia viikkoja viipyä veljensä luona saaristossa … kesäksi oli hänellä ai'e lähteä kylpemään Hankoniemelle eli Visbyyhyn, ei oikein tiennyt vielä kumpaanko.