Mökin oli kirkonkylän kauppijas Emman veloista ottanut ja kun ei ostajaa vielä ollut löytynyt, oli laudat akkunoihin lyöty ja ovi telkimellä salvattu. Huonekalut ja vaateryökyt myötiin kaikki tyyni eikä Elli äitinsä perintöä muuta saanut, kuin mikä päälle jäi ja mitä muuten oli äidittään oppinut…
Tuuteroon hän kernaimmin jäädä olisi halunnut taikka Kantolaan, jossa jokukaan tuttu oli, mutta kun kyläjäs ei Tuuteron Antille ruokkorahoja suostunut Ellistä maksamaan eikä Antin ilmankaan kannattanut pitää, pidettiin ruotitasaus. Ja kun pastorin ehdotuksesta kerran oli suostuttu siihen, että Elli Mattilaan ruodille pannaan, niin minkäpä sille Ellikään voi… Täytyi vaan mennä, mihin pantiin ja mistä leivän sai!…
Itkien Elli Tuuteron isännältä jäähyväiset otti ja emännältä … ja Matleenalta ja ääneen se jo kartanolla pääsi, kun Mattilan renki hänet viereensä reslarekeen nosti ja pistokkaalla liinakkoa sivalti, että reki oli lähteissä nurkkaan lentää. — — —
* * * * *
Kymmenen vuotijas oli Elli, kun äitinsä menetti ja ruotilaiseksi Mattilaan tuli. Ei hän vielä sanottavaan työhön kyennyt, mutta lasta soudattamaan, pottuja rapailemaan ja muuhun semmoiseen oli Elli Mattilan emännän mielestä ihan omiaan … ja tottahan jotakin tehdä piti, että edes ruokansa ansaitsi.
Ikävältä se Ellistä tuntui, kun äkkiä näin oli vapautensa menettänyt eikä ulkona saanut juosta ja mäkeä laskea … ja hiihdellä, niin kuin ennen oli saanut äidin eläessä tehdä… Pirtissä piti hikisenä päiväkaudet istua ja jalallaan lasta soudattaa ja pottuja kuoria tahi lankaa keriä. Ei se silloin kumma ollut, jos itkemäänkin ensimmältä mieli, ja kun yksin lie ollut eikä emäntä nähnyt, niin valloilleen täytyi itku päästää ja pikku Erkin kanssa yhtä rintaa nyyhkyttää, että sydäntä helpottaisi … ja aina se toki hiukan helpottikin!…
Pastori se usein Mattilassa kävi emännän kanssa puhelemassa ja isännän, sillä ei se herrasväen kanssa viihtyvän näyttänyt. Lie tuo sekin asiaan vaikuttanut, että Mattilankin emäntä oli hänen iltahartauksissaan käymään ruvennut ja isäntä kanssa. Pirtinpää-kammarissa ne sitten aina istuivat ja vakavista asioista keskustelivat … ja kahvea joivat. Kuului sieltä välistä tupaankin muutamia sanoja, vaikk'ei varta vasten kuunnellutkaan… Hiljalleen kun kätkyttä jalkoterällään liekutteli ja lankaa keri, niin mihinkäpä siinä korvansakaan pani?…
"Kuka? Miksi se pastori häntä nimitti?" kuului emäntä utelijaasti kysyvän.
Ei Elli kuullut, mitä pastori siihen vastasi, hän kun aina hiljempaa puhui … mutta emännän ääni se paremmin kuului.
"Vai niin, vai niin … semmoinenko se Ellin isä sitten on ollutkin!… Ja semmoisen lopun sai, Jumala siunatkoon meitä! … revolverilla ja omissa huoneissaan vielä!"