BIELKE: Mut Sparren sääntöön myöntyi kuningas ja julistettu laiksi on se maassa.
HERTTUA: Vaan säätymyönnytystä puuttuu siltä — ja minä, herttua, en suostu siihen.
BRAHE: On Ruotsissa vain yksi kuningas, ja se on Sigismund. Ja neuvoskuntaan jos yhtyy hän, niin sääntö laiksi muuttuu.
HERTTUA (häneen kiukkuisesti käännähtäen); Te, kreivi Brahe, suoraan vastatkaa: ma oonko lapsi, jota neuvotaan, kun puheina on valtakunnan tieto?
BRAHE: Ei opettaa, vaan huomauttaa mun täytyy, jos Teidän armo poikkee Ruotsin laista. Ja veljessota nälkävuonna moissa, kun kurjuuttansa koko kansa nääntyy, ois kauhun isku koko valtiolle. Ei yksin oikeus, mutta velvoitus mun näihin sanoihini pakottaa. Ma ainakaan en veljessotaan suostu!
MUUT:
Niin, siihen neuvoskunta suostu ei!
HERTTUA (ärjästen jylisevällä äänellä): Siis vieköön lempo koko neuvoskunnan ja valtiomme! Vielä tänään vaadin ma teillä vastuun: myötä taikka vastaan; ja jos te vastustatte, vannon teille: jo huomenna ma ohjat teille heitän. Siis tyysti miettikää, mun päätös seisoo!
(Menee vihoissaan vasemmalle; oven suussa seisoneet paashit seuraavat. Valtaneuvokset katselevat nolostuneina toisiaan hetken aikaa, kunnes Stenbock heittäytyy hajalla säärin eräälle tuolille ja purskahtaa täyttä kurkkua nauramaan. Toiset katsovat ällistyneinä häneen).
STENBOCK (naurunsa lomasta):
Hahhaa, on tääkin lemmon lysti juttu!
(Nauraa).