HORN (vakavasti):
No, mikä nauruntauti tuohon tarttui?
STENBOCK (nauraa yhä): Hän, herttu Kaarle, meitä sillä uhkaa, jot' oomme kaikki juuri toivoneet! (nauraa).
(Muutamat naurahtavat ääneen, toiset hymyilevät viekkaasti).
BIELKE (tekeytyen vakavaksi):
On Ruotsin laki meille aina pyhä
ja rauhan ystäviä kaikki oomme.
Siis tässä myöskin ollaan yhtä mieltä?
(Kaikki huutavat hyväksymystään).
STENBOCK:
Ja huomisesta siis on meillä valta?
BIELKE (ei ole kuulevinaan Stenbockin sanoja, vaan jatkaa samalla vakavuudella): Ma neuvoskunnan vanhimpana katson siis yhteispäätökseksi meidän kaikkein, ett' olkoon seuraus mikä olkohonkin, niin sotavaatimuksiin herttuan ei tällä kertaa neuvoskunta suostu.
STENBOCK:
Ei tällä kertaa eikä vasta myöskään!
BIELKE: Mut tapa vaatii kirjallisen vastuun, ja kaikki painavammat näkökohdat on siinä mainittavat. Kreivi Brahe kai ottaa vaivakseen sen kirjoittaa?
BRAHE:
Jos jalot herrat uskovat sen mulle?