(Menee pöydän luo ja hommautuu istumaan toisten ryhmittyessä Bielken ympärille keskustelemaan. Silloin alkaa kuulua etäistä melua ja hälinää, joka nopeasti lähenee. Valtaneuvokset katselevat uteliaina toisiaan).
HORN (mennen ikkunan luo): Ma kuulen hälinää kuin kansan joukko ois tänne saapumassa!
LEJONHUFVUD: Hiisi vieköön, nyt kapinaa ei meidän tarvis oisi, ei kansa herrain hyväks kapinoi!
BIELKE: Kai telmää talonpojat taaskin siellä, ja muita äänekkäämmin suomalaiset.
HORN: Niin, Tukholma on heitä tulvillansa — se kaikk' on työtä marski Flemingin!
BIELKE: "Dominus admirabilis" on härkä!
LEJONHUFVUD:
Mut moukat ylpistyykin meidän aikaan
ja täällä heill' on oma johtajansa:
Fordell on suomalainen, pohjolainen.
(Melu kiihtyy).
BIELKE: Tuo melu kiihtyy, täällä mahdotonta on meidän työskennellä; rauhallista ois ehkä linnanpihan kammioissa?
LEJONHUFVUD:
Siis tänne käykää, jalot valtaherrat!
Ma tahdon räyhääjistä selvän ottaa!