(Valtaneuvokset menevät oikealle. Lejonhufvud
aikoo mennä perälle, mutta samassa tulee):
PALVELIJA (ilmoittaen): Taas lähetystö Suomen talonpoikain on täällä pyytäin luokse herttuan.
LEJONHUFVUD: On parast'aikaa neuvoskunta koolla — (Palvelija yrittää mennä). Mut varroppas — (itsekseen) jos Raaseporin moukat taas kantais herttualle veroistansa? (ääneen) Sa kuules, mistä pitäjäst' on miehet?
PALVELIJA: On johtajina miehet Pohjanmaan, mut yli Suomen muit' on joukossansa; he uhkaa —
LEJONHUFVUD (hätäisesti):
Uhkaa? Millä uhkaa moukat?
PALVELIJA: Ma kuulin huudon: joll'ei Ruotsi auta, niin auttajaksi kutsuisivat — ryssän!
LEJONHUFVUD: Häh? Ryssän, sanoit! Mutta mainittiinko kuin marski Fleming heidän nylkijöinä?
PALVELIJA:
En muita kuullut!
LEJONHUFVUD: Tahdon kuulla heitä, siis laske sisään!
PALVELIJA:
Kyllä, jalo kreivi! (Pois).