LEJONHUFVUD: Ei oisi huonommin he tulla voineet kuin nyt, nuo lurjukset. Jos herttu Kaarlo saa kuulla uhkaukset roistojoukon, niin hän ei luovu. Silloin syyt' on hällä näät ulkonaisten vaarojenkin vuoksi taas ohjiin valtakunnan tarttua. Siis nyt on pakko kissaa silitellä; ei tarvis pitää, mitä noille lupaa!
PALVELIJA (ilmoittaen);
Suomen talonpoikain lähetystö!
(Kaksitoista miestä astuu sisään, Ilkka, Pouttu ja Kontsas etunenässä, näitä paitse Tommola, Martti Vilpunpoika, Piri, y.m. Heillä on hyvät talonpoikaisvaatteet yllänsä ja lakit kädessä).
LEJONHUFVUD (mennen taka-alalle jääneitä talonpoikia vastaan): Vai ootte taaskin täällä, Suomen miehet! kai teitä Ruotsi varsin miellyttää ja puolellensa vetää Tukholmamme? Mut hiljemminkin hauskutella vois kuin teette te — näät itse neuvoskuntaa te äsken häiritsitte toimissansa, ja neuvoskunta kaikkein hyvää tahtoo kuin herttuakin. Mutta mistä kaukaa on miehet tulleet? Vainko Pohjanmaalta lie kaikki nää? en tunne monta teistä. Mut tuoss' on tuttu mies! No päivää, Pouttu! (Kättelee Pouttua). Ja mitäs uutta kuuluu Pohjanmaalle?
POUTTU: Vai tuntee Aksel kreivi vanhan Poutun; no tosiaan, niin usein täytynytkin on täällä käydä, että hävettää — vaan pakko lampaan uimaan opettaa. Ei kuulu parempaa, mut kehnommin käy asiat kuin ennen Pohjanmaalla ja sama virsi täyttää muunkin Suomen.
LEJONHUFVUD: Niin, huono vuosi, kato kaikkialla — sen tuntee ylhäiset, jos alhaisetkin; mut kärsimystä, kärsimystä vaatii nyt majesteetti meillä niinkuin teiltä. Kas nyt on vihdoin rauha ryssän kanssa ja kaikki kääntyy, jahka aika ehtii; ooh, meille tuttu kyll' on tila teidän ja verot ankarat ja linnaleiri, mi teidät taloistanne syöstä uhkaa — niin, eikö totta, kuulettehan itse, ett' tilastanne meill' on tarkka tieto?
POUTTU: Niin kuuluu olevan; mut kuitenkaan ei meitä auta herrat, joill' on valta.
LEJONHUFVUD: On aika asialla kullakin; ja ehkä kevään tullen neuvoskunta jo voipi auttaa.
POUTTU: Emme neuvoskuntaa me täältä etsi, mutta herttuaa; kun yks on kuningas ja hän on poissa, niin yksin hän lie herra valtakunnan — ja herttu Kaarle hän on kansan mies.
KAIKKI:
Niin, herttu Kaarle hän on kansan mies!