LEJONHUFVUD (levottomasti): Niin, niin, hän suosii teitä; kaikki muutkin me kansan parhaint' aina harrastamme, siit' olkaa varmat. Heidän puolestansa ma teille lupaan leirivapauden jo kevähällä, ehkä ennen jo.
POUTTU: Mut entä jospa kuolee kurki ennen kuin sulaa suo! Ja Ruotsi jollei auta, niin apu etsitäänkin toisahalta.
LEJONHUFVUD:
Ja mistä sitten?
POUTTU: Vaikka Ryssän maalta, on tsaari marskiakin mahtavampi!
KAIKKI:
Niin, Ryssä auttaa, jollei Ruotsi auta!
LEJONHUFVUD (kiivastuen): Vaan tuo on kavallusta valtakunnan ja rikos vastaan maata, kuningasta! Hyi, hävetkää jo, miehet! Sigismund tai herttua jos kuulis uhkauksen, hän teidät toisin rankaisis kuin Fleming, Mut neuvoskunta heit' on laupiaampi, ja vielä tänään harkittavaks ottaa kai teidän valitukset. Miss' on kirjat?
POUTTU: On kirjat kyllä meillä muassamme, mut ne on herttualle, muille ei!
LEJONHUFVUD: Vai herttualle, vaan ei neuvostolle! Mut huomisest' on valta neuvoston, ei herttuan: hän luopuu ohjaksista ja jättää vallan sekä Tukholman.
(Murinaa syntyy miesjoukossa. Kuuluu huudahduksia:
"Se hyvä herttuamme!?" "Ken meitä sitten suojaa?"
"Ei, sitä hän ei saa!")
ILKKA (astuu esille): Vai niin, nyt herttuankin herrat veisi, kun viety meiltä jo on kuningas! Ja kehen sitten kääntyy talonpoika, kun häntä riistetään ja raastetaan kuin koiraa, juhtaa, luontokappaletta?