KONTSAHAN VAIMO (kasvava tyttö kintereillä):
Kun kaikk' on tulleet, niin on Kontsas myös!
Hei, joudu, Annikki, on isäs tullut!
(Katoavat vasemmalle, Samassa avautuu nimismiehen talon
ikkuna ja humalainen huovi pistää päänsä ulos).
ENS. HUOVI:
Kuka perhana sieltä sitten tulee, kun koko kylä on mullin, mallin?
TOINEN HUOVI (tullen kuistille):
Ja mihin hittoon täältä kaikki ihmiset ovat kadonneet?
KOLMAS HUOVI (tullen oluthaarikka kädessä ja kuistin penkille lysähtäen):
Jos se on Lasse luutnantti, niin enpä pa-paljo välitä, mutta uutta vo-voutia minä pe-pelkään!
TOINEN HUOVI (matkii): Vo-vo-voutia! hän on marskin miehiä; — — ja milloinka marski on juomasta kieltänyt, häh?
KOLMAS HUOVI: Eipä ky-kylläkään. Hyvä mieshän se marski on ja hänen ku-kunniaksensa mi-minä aina juon. (Juo) Mut ei se sillä hyvä ole, että minä juon — juo sinä kanss', Pekka! — Juo, kun saat (tarjoaa haarikkaa).
TOINEN HUOVI (lykkää sen luotaan):
Enkä huoli! Päätä jo porottaa, että vanteet on katketa.
KOLMAS HUOVI (tarjoaa yhä):
Ykspää kesänsä talvensa! — Juo, sen vietävän vasikka, tai — —