(Juoksee erään toverin kanssa Kontsahan taloon,
toiset katselevat ällistyneinä hänen peräänsä).
TOINEN HUOVI:
Ja ettäkö uskaltaa ihan nimismiehen naapurista?
KOLMAS HUOVI;
Ei ne ka-kaikki toki jäniksiä ole!
(Kuuluu melua Kontsahan tuvasta, mistä kohta molemmat
huovit palaavat raahaten mukanaan oluttynnyriä.)
ENS. HUOVI (huutaa): Suus kiinni, paitaressu, siellä!… Tämä juoma on liian hyvää niille murjaaneille!
(Huovit kantavat tynnyrin nimismiehen puolelle, jonne toisetkin katoavat. Kellojen soitto on lakannut, mutta sen sijaan kuuluu vasemmalta iloista melua ja pian tulevat esille Pouttu, Kontsas, Tommola, Piri y.m. Viimeisinä Ilkka sokean vaimonsa, tyttärensä ja vävynsä kanssa; Pentti on saanut tuliaisiksi uuden jousen, jota hän tutkistelee isänsä perässä käydessään).
POUTTU (tullen etualalle):
No, kiitos Luojan, ett' on matka tehty!
KONTSAS:
Ja mont' on mutkaa ollut matkallamme. —
POUTTU:
Ja monta Mattiakin vastaan tullut!
KONTSAS (katselee ympärilleen): Mut tuoss' on vanha koti ennallansa ja tuolla Herran huone; Häntä kiitän!