ILKKA:
Ei sovi halveksua matkan jälkeen,
mut kotiuutiset ma kuulla tahdon.
Siis sisään käykää, kohta seuraan teitä!
(Kaikki poistuvat pihalta tupaan, paitse Ilkka, Katri, Kirsti,
Maunu ja Pentti, jotka ryhmittyvät kaivon ympärille).
Kas niin, nyt ootte kaikki rakkahani taas mun ympärillä; sinä, Katri raukka, tok' olet henkes säilyttänyt! Kirsti ja Mauno naimisissa, oikein tehty! Ma tulla Kaarinaksi naittajaisiin kai lupasin ja niinkuin näätte lapset, ma pidin lupaukseni; (naurahtaen) mun ei syy, jos hieman myöhästyin, sen arvannette. Mut katsos Penttiä, hän lihoo vaan ja kasvaa mieheks varsin muhkeaksi — kai kohta jousen jännittää sä voit?
PENTTI: Sun poissa ollessas ma jousellasi oon harjoitellut. (Kohottaa uutta joustaan). Jos sä nähdä tahdot, niin ammun tuolta sulle tuomen lehden, tai taivahalta lentäväisen linnun.
ILKKA (naurahtaen):
Vai niin sa tarkka-silmä kyttä oot!
Mut toistaiseksi säästää saat sa taitos,
voi muihin tarkoituksiin tarvis tulla.
MAUNU (vilkkaasti): Vai herttualta semmoisetko viestit on teillä eväinänne? Rauhaa ei siis voinut taata meille herttukaan?
KIRSTI: Nuo kulkurit he toimii niinkuin tahtoo, ja vaikk' on marski heillä kilpenänsä, he tuskin kuunnellevat häntäkään.
KATRI: Niin, Suitiass' on hän ja matka pitkä on Suitiasta tänne saakka.
KIRSTI: Äiti, ei isä tiedä heidän ilkitöitään?
ILKKA (vaimoonsa kääntyen):
Häh, mitä tarkoittaa hän ilkitöitä —?