ENS. HUOVI (kiivaasti): Vapaasti taikka marskin käskyn vuoksi, on sama meille, kunhan saan, mit' tahdon: kuukauden kolmen muonan nyt ma vaadin ja ellen sanoin saa, on kädet mulla.
KIRSTI (astuu rohkeasti esille): Ne sulla lie ja kintut ehkä myös, ne voikin kohta olla tarpeeseen, kun isä saapuu.
ENS. HUOVI (on kääntynyt puhujaan): Kas, kuin kaakattaa jo osaa kesän vanhat kananpojat — siis tää on Jaakko Ilkan kaunis Kirsti?
KIRSTI (ylpeästi): Kai lienet Ilkan nimen joskus kuullut, ja ellet tunne, opit tuntemaan — lain täyttää Ilkka, vääryytt' ei hän kärsi.
ENS. HUOVI: Jos kuulis marski tämän rahvaan kieltä, ei kauvan laulaiskaan se kantimissaan! Niin suutaan soittaa tuokin letukka kuin joku Stenbock taikka Fleming ois — kai liekin narttu suurten äpäröitä!
KIRSTI: Ei huovin herjat meikäläisiin pysty — on Ilkka isäni, sen puhe näyttää.
(Huovien melua ulkoa).
ENS. HUOVI: Ken liekin tekijäs, on yhtäkaikki, mut kieltä nöyrempää saat vasta käyttää. — Täss' olen akkain kanssa kinaillut kuin akka oisin! — Mutta nyt on loppu! (Lyö oven auki). Hei, miehet, kaksi teistä menköön aittaan ja säkit täyttäköön, yks tiellä vartioikoon ja merkin antakoon, kun tarvis on. Muut tänne kohta!
(Kolme hoipertelevaa huovia astuu sisään).
TOINEN HUOVI (sammaltaen):
Mi-miss' on tulijaiset?
Eiks ole oltta enää Ilkkalassa?