KIRSTI (auttaessaan):
Miks kalleint' olvi juuri sinust' on?
KATRI (alhaalta): Näät selvän kanssa aina selviää, mut humalaist' ei hilli Herrakaan!
KIRSTI (äidille): Voi, äiti, äiti, nouse, pian pois, jo helkkää raudat —
ENS. HUOVI (astuu täysissä tamineissaan sisään): Terve talohon! Selin kissat, selin koirat, päin isännät, päin emännät, muu kansa kupeelle käydä!
KATRI (kämpii ylös): Ja terve tervehyttäjälle myös, kun tullet aikehessa oikeassa!
(Lyö luukun kiinni).
ENS. HUOVI (astuu peremmä): Ma leiriverot läksin kantamahan — ja vaivan nähnyt, maantien tomun syönyt kai saanee oltta pienen haarikan?
KATRI (lujasti); On maksettuna Ilkkalasta leiri ja olvi omiin suihin tarvitaan.
ENS. HUOVI: Mi lienee maksettu, se kuitataan; mut marskin käsky uus on tämmöinen: se maksaa huoveille, ken maksaa jaksaa. On vanhaa viljaa täällä aitat täynnä ja oltta lienee vieraillekin pantu.
KATRI: Sun marskis hurtta vieköön Huittisiin! On vapaa leirist' ollut Pohjanmaa, niin sääsi aikoinaan jo Juhana ja jos on sentään teille jotain suotu, se tehtiin vapaasti, ei marskin vuoksi.