MAUNO:
Sen juuri näin.
KATRI: Sen näit, sä konna, siis kai tunsit tuuman myös?
Maunu: Sen kuulin kyllä, vaan että tohtis he, sit' en mä luullut.
KATRI:
Siis tiesit, vaan et kettu meille hiisku.
Hyi, suden ruoka, korjaatko sä luusi,
eläkä avaa enää usta tuota!
MAUNO (ripeästi): Ma lähdenkin ja tiedän, mitä teen — lie tamma pilttuussaan ja rantaviertä kai päässee Kaupin kautta kirkkotielle!
(Syöksee ulos).
KATRI (sylkäsee perään):
Se ruoja menköön!
(Avaa permantoluukun).
KIRSTI (on heti rientänyt ikkunaan): Tuossa on jo ratsu — kuin noita suitsitta hän lentää pois!
KATRI: Ann' olla kuherrus ja auta ehkä, ett' alas saan tuon olvi-tynnörin!