MAUNO: Sit' en mä tiedä; varmaan Flemingiltä hän mielellänsä nokeis naamankin. Kai isäs tiedot tuopi tullessaan, ja kohta hirnuu kai jo orhi tiellä ja näkyy sinilakki Jaakko Ilkan?
KIRSTI (kurkistaa ulos): Ei vielä näy! — Vaan katsos, katsos, Maunu, kuin puissa päivän läike liekehtii — vai mit' on tuo?
MAUNO (vilkaisee ulos ja huudahtaa hampaiden välistä);
Voi, noita perkeleitä?
KIRSTI (kummastuen):
Sä mitä kiroilet?
(Katsoo tarkemmin ulos).
Ah, tosiaan —
nuo säteet peitsen kärjistäkö välkkyy?
Se lienee huovijoukko — tiekin tuolla
niin sauhuaa kuin raivois tuulispää.
Ne minne kiitänee?
MAUNO (yhä hampaittensa välistä): Ja eikös sentään nuo konnat uskalla! Nyt perii hukka.
KIRSTI (ahdistuneena):
Sä pelkäät, että tänne…
MAUNO: Tänne juuri he aikovat, niin uhkasivat yöllä, kun knaapin luona joivat mässäten: on täynnä Ilkan jyväaitat vielä ja uusi ruis jo hällä heiliää, niin sanoivat!
KIRSTI (oikaisekse): On leiri maksettu ja Jaakko Ilkka vääryyttä ei kärsi!
MAUNO: Ei tohtiskaan he tulla, jollei tietäis, ett' on hän poissa! Mitä voin ma yksin?
KATRI (hyökkää sisään): Voi Kiesus auta! Täällä vetelykset taas kuhertaa kuin teiret soitimessa ja kujalla jo huovit hoilottaa!