MAUNO: En huoli kanssas kiistaella tässä, — kun touko tehdään, vilja korjataan, tään puvun heitän, lähden taaton luoksi ja hälle miniäksi Kirstin vien.
KIRSTI (pilkallisesti): Vai heität soturin sä ammatin, kun huhut sotaa alkaa ennustella?
MAUNO:
Sä elä manaa meille paholaista,
et tiedä milloinka se ilmestyy!
Vai lietkö kuullut viestit ruhtinaalta?
KIRSTI: Ma tiedän, ett'on meillä rauha maassa; vai onko Vienan ryssät liikkehellä?
MAUNO: Ei Vienan ryssät meitä kotvaan uhkaa, sen halun heiltä otti Vesainen. Vaan Palon Perttu kertoi äsken, että on ruhtinaalta viestit kulkemassa — he kansaa marskin kimppuun yllyttää.
KIRSTI: Ja senkö kertoi Palon Perttu sulle, vaikk' olet huovi marski Flemingin?
MAUNO: Niin olen vielä kaksi köyhää kuuta, mut mieleltäni nyt jo kansan mies, sen tietää Perttu.
KIRSTI:
Minä myös sen tiedän.
Mut isä vain ei luota sinuun, Maunu.
MAUNO: Ei luota vielä, mutta kerran luottaa; ma teossa näytän sen, kun tarvis vaatii, vain teko miehen luoton voittaa voi.
KIRSTI: Mies sanastansa. Mutta ruhtinaalta on viestit tulleet: mitä tahtoo hän?