MAUNO (katselee pukuansa): Ma puvun vasta sentään puhdistin! Niin kyllä, Oulun linnan oivat kestit ei verta maksaneet, mut oltta paljo! (Huumorilla). Vaan kuuden viikon uinti olvijoessa se kysyy sankaria sekin, Kirsti!
KIRSTI:
Kai nytkin näyttää tahdot taitoasi
ja kautta rantain kysyt haarikkaa?
Se saamas pitää, Ilmajoen urho!
(Ottaa pöydältä haarikan, laskee siihen olutta).
MAUNO (ynseästi):
Niin, pilkkaa, pilkkaa, sattuu omaan nilkkaan!
KIRSTI (veikeästi):
Vois käydä niinkin, jos jo omas oisin!
(Tarjoo haarikan).
MAUNO:
Ja jollet lie, kai siksi tullet kohta (juo).
KIRSTI:
Sen käki tietää, milloin köyhä naipi?
MAUNO (sieppaa Kirstin polvelleen): Ei köyhä ole aina köyhä, eikä rikas ole aina rikas, vaan kaunis on aina kaunis! Niin sanoi pirkkalainen ennen muinoin, kun Lapin kaunottaren vaimoks ryösti.
KIRSTI:
Vai Lapin noidan nimen mulle annat!
On sekin tapa naista mielitellä.