(Huovit nauravat).
TOMMOLA: Ja vieköön lempo, joll'ei höyhennetty nuo kukonpoi'at ole Kumpsilan!
(Huovit lyövät ovet auki ja istuvat ikkunoille ja kuistille).
PIRI (Ilkalle): Nyt, Ilkka, ottaa itse piru sun, jos et sa kerro rahvahalle tälle, mik' oli käsky valtakunnan jaarlin.
ILKKA:
Sen tehköön Pouttu!
POUTTU (estellen) Mull' on hidas kieli — siis Ilkka haastakoon, me todistamme. Näin ehkä uhkauksilla herttuan jo saamme huovit tuolla tuppisuiksi!
KATRI:
Voi isä, muista toki meitä myös!
KIRSTI (äitiänsä pidättäen):
Sa anna taatto toimii puolestamme.
(Katri huokaa).
ILKKA (puoleksi itsekseen): Kun katson sokkovaimoani tuossa ja lapsiani … heitä juuri muistan! (Katrille) Mut voima heikommuutta suojatkoon, niin sanoit äsken sa — ja niin se on!