(Hyppää kaivon luona olevalle kivelle, kansaa kokoontuu hänen ympärilleen ja puheen kestäessä tulee väkeä maantieltä ja Kontsaan tuvasta).
Hoi, ystävät ja Pohjanmiehet, kuulkaa! Siit' on nyt vierryt kuuta kaksi vain, kun jälkeen Pertun päivän marskin luo me kanssa Kontsaan täältä samottiin.
KONTSAS:
Niin, kaksi kuuta siit' on täsmälleen!
ILKKA (jatkaa); Me marski tavattiin ja kerrottiin, mik' ahdistaapi kurjuus meitä täällä, kun huovikoirat puhtaaks kaikki syö ja polkee oikeuden ja Ruotsin lain ja kurkkuhunsa siemen-viljat juo.
ENS. HUOVI (haarikkaa heiluttaen):
Hei, veikot, terveydeksi Flemingin!
(Huovit nauravat ja juovat).
ILKKA (jatkaa): Me kaikki kerrottiin ja oikeutta vain hältä pyydettiin, mut palkaks siitä, kun järjestystä esivallan puolsin, hän minut ruoskitutti huoveillansa —
ENS. HUOVI: Kas, siinä sait, sa vanha juorukello, kai polttaa pakaroitas, munaskuita! (nauravat).
TOMMOLA (heristää nyrkkiä huoveille):
Niin, naurakaa, mut vielä itkettekin!
ILKKA (jatkaa):
Hän minut ruoskitutti mustelmille —