ÄÄNI KANSASTA;
Ne nahkahansa itse saa hän kerran!
ILKKA (jatkaa): Ja sitten viskattiin ma kuoppatorniin, mist' oli ruumis juuri korjattuna ja missä haisi vielä kalman löyhkä —
KATRI:
Vai kalman löyhkä, Herra siunatkoon!
ILKKA (jatkaen):
Ma sinne pantiin taakse lukkojen —
TOINEN HUOVI:
Niin, kukko lukon taa, on marskin käsky!
MAUNU:
Sa sentään pelastuit!
ILKKA (jatkaen): Niin, nuoran kautta, min vaatteistani tein, ma ikkunasta taas alas pääsin… Kontsas veikon löysin…
KONTSAS:
Mun ulos suoraan ajoi hän kuin koiran!
ILKKA (jatkaen): Ja vanha noita, pohjalainen velho, mun loihdullansa kynsist' etsijäin sai suojatuksi!… Sitten kaksin me ylitse Pohjanlahden hiihdettiin ja toiset Tukholmassa saavutettiin.
POUTTU: Se oli ilon hetki kumppaneille — nous kyynel silmään Hannu herrankin!