(Kontsahan vaimo ja joukko naisia tupaan).
PENTTI (yhä aidalla): Tienhaaraan Kumpsilan he kääntyy jo — ja isä vankina! Jää hyväst', äiti, kai vielä taattoni ma pelastan!
(Hyppää aidan yli ja katoaa vasemmalle).
KATRI (hätäisesti):
Ei, Pentti, ei, sen kielsi vanha Pouttu!
KIRSTI (nousee aidan luona olevalle kivelle): Se varoitus on turha, tuolla jo hän kiitää tiellä niinkuin nuori varsa!
(Palaa etualalle).
KATRI: Niin, tää on totta, eikä leikkisotaa, niin sanoi Pouttu — ja hän tietää, hän!
KIRSTI (huokaisten): Jumala ties, jos leskeksi mä jään jo ennen kuin ma vaimoks ehdin tulla.
KATRI: Niin, sellaista on ennen kyllä nähty, kun vainolainen häihin vieraaks saapui, ja toisen kaatoi, toisen leskeks jätti — mut eihän Herra sitä salli suinkaan!
ERÄS VAIMO (tulee väliin): Ei huolta siitä, reipas mies on Mauno ja päänsä puolustaa, sen taata voin; jo keväällä sä poikaa hälle kannat!