ERÄS VAIMO:
Hän on laupias
ja naiset syyttömät hän armahtaa,
mut sortaa syylliset,
(Katsoo naisparveen).
ja niit' on kyllä!
(Muutamat naiset vetäytyvät syrjään,
toiset huokaavat "niin, niin!")
ILKKA: Ma huolin viisi Herrast' taivahan, jok' Ilkkalani salli poroks polttaa, mut mitä sanoo veli Kontsas nyt?
KONTSAS: On piru Herraa ollut voimakkaampi siis tällä kertaa… Pouttu, puhu sinä!
PIRI: Te menkää helvettihin Herroinenne! on voima tuomarimme … puhu, Pouttu!
KATRI:
Ei voima, ei, — se heikon turvaks suotiin!
PALO:
Hm! puhu Pouttu, sull' on vanhan järki!
POUTTU: Ma puhuu kyllä; tuuma mull' on selvä: se tehtiin Tukholmassa; Hannu herra ja Hämehen ja Savon miehet yhtyi. Mut naiset kuulla toiste ehtii sen ja lapset tääll' on tiellä, vouti jos ja huovit yllättäisi meidät tässä. Sa, Ilkka, turvaan vietä omaises ja Kontsas vaimos, tuonne Kyrön poikki — kai joku lautalla voi saattaa heitä?
KIRSTI; Taas naiset pois ja pois ja aina pois — mut minä tietää tahdon, kuinka miesten ja Maunon käy; näät hän on minun nyt!
ILKKA: Siis omas ota, sopiikin se niin, ett' teidät Mauno saattaa; (Maunulle) mutta kuules, jos sanan saat, sull' onko jousi valmis?