(Naiset menevät oikealle, lapset mukanaan, Mauno ja Pentti seuraavat heitä, Kontsas käy talollensa, telkeää ovet ja ikkunat).
POUTTU (nostaa kaivon luona olevan pienen rahin etualalle sillä aikaa, kun toiset istuvat ympärille, mitkä kaivolle, mitkä kuistille):
Te kaikki tiedätte, mik' uhkaa meitä, jos marski ryöstöänsä jatkaa saapi?
ILKKA: Sen tiedän minä, Ilkka, parhaiten, ett' eessä kaikilla on mieron tie.
KAIKKI:
Niin, mieron tie ja kerjäläisen loppu!
POUTTU (jatkaa): On kaikki tehty, mikä tehdä voitiin, on käyty lait ja voutiin valitettu ja hengen uhkain itse marskitkin.
ILKKA: Sen olen tehnyt, raipat sain ja valmis jo olin kuolemaan kuin koira, (sylkäsee) ptui!
PALO:
El koira koiran häntää polje, ei!
POUTTU (jatkaa): Kas, siinä totta puhuit, Palo; koirat he hammastaa, mut ovat yhtä mieltä, kun tavarasta, talonpoikain työstä on kysymys. Niin, elää kaikki koittaa, — se huoli yhtä herroillekin on —
KONTSAS: Jos eläis vain kuin parhain ymmärtää ja ymmärtäis ja tietäis, kuinka elää!