POUTTU (jatkaa): Niin kyllä, Kontsas, totta on se, totta; mut millä elää, sit' ei mieti vauras, jok' elää toisten työstä, millä elää, kas, siinä kysymysten kaikkein loppu, jos rikkaaltakin rikkaus riistetään.
PIRI: Ja sen me teemme, silloin itse nähkööt, mi tärkehint' on tässä maailmassa.
PALO:
Ja syödä täytynee kai toisessakin!
(Muutamat nauravat).
KONTSAS:
Ei pilkkaa uskonnosta, miehet, ei!
ILKKA:
Niin, hiiteen uskonriidat, jatka Pouttu!
POUTTU (jatkaa): Jos tyytyis siihen he, min laki säätää, ois hyvä meille, vaikka mielivalloin he lainkin turvin meidät puhdistaa.
ILKKA (joka on puhellut erään kyläläisen kanssa): Niin, lainkin turvin; uus on käsky marskin, uus käsky tullut uuteen veronkantoon.
PALO:
Mut sitä veroa en maksa minä!
PIRI:
En minä myöskään, tässä (kohottaa kätensä) vannon sen!