ILKKA:
No, nyt me ollaan yhtämieltä, Pouttu!
POUTTU: Nyt olet sinäkin, sen kyllä uskon ja kaikki muutkin; niinpä kuulkaa nyt mun tuumani ja Hannu herran tahto, jot' tämä hertun kirje kannattaa. (Kaikki keräytyvät Poutun ympärille). Siis jako kolmeen joukkoon tapahtuis: yks joukko samois Rautalammen kautta ja sieltä kulkis kohti Kuopiota.
MUUTAMAT:
Vai Kuopioon?
POUTTU (jatkaen):
Ja sieltä Tampereelle.
Useita ääniä:
Niin, Tampereelle!
POUTTU: Tampereelle, niin! Mut Kurikan ja Ylöjärven kautta pääjoukko meidän marssis suoraan sinne ja matkallansa aateliset löis; mut Nokialla joukot molemmat taas yhdistyisi, huovit karkuun lyötäis ja sitten tiemme kääntyis Turkuun, jonne sais kolmas parvi kautta Anolan, miss' asuu Aksel Kurki, hertun mies; tää sodanpäämies siitä suosiolla tai väkivoimin mukaan temmattais ja hänpä nuijajoukon yhtyneen taas kohti Turunlinnaa johdattaisi.
TOMMOLA:
On viisahasti kaikki harkittuna!
POUTTU: Ja nyt tää kirje, jos se totta on, ois jatko tuumallemme; herttua hän linnan portit meille aukaisuttaa — ja kenpä tietää, vaikka silloin ois hän laivoin saaristossa Ahvenan!
PIRI: Ja raunioille Turun kuoppatornin myös marski Suitian hän hirtettäis!
ILKKA (riemuiten): Ja taas ois vapaa Pohjanmaa ja Suomi ja aikakirjat tietäis haastaa siitä, ett' orjuutensa, sortajansa kaikki löi itse niskoiltansa pohjolaiset!