ILKKA:
Niin, Noki-Klaus ja hänen huovikoirat!
POUTTU: (hetken mietittyään ja kirjettä kädessään pidellen): Jos totta puhun, niinhän minäkin nuo hänen merkkisanat ymmärsin, vaikk' en sit' tahtonut ois ilmituoda; niin oivalsi ne Hannu herra myös, kun hälle kerroin käynnin herttuassa. Me silloin tuumitttin jo valmiiks retki: ett' alkais Pohjan miehet, nostais muut ja kaikki yhtä aikaa Turkuun marssis ja marski linnassansa vangittaisiin.
PIRI:
Ei, hirteen marski, taikka kuoppatorniin!
ILKKA:
Ett' itse tuntis kerran kalman löyhkän!
POUTTU (jatkaen); Niin tuumittiin, mut tullessamme jo ma seurausta tuuman kauhistuin.
KONTSAS (pudistaen päätänsä): Niin, kautta taivaan, suur' on tuuma tuo, mut siten suistuis myöskin paavin valta ja valta jesuiittain; marskin pappi on jesuiitta, sen ma kuulla sain, ja uusi vouti samaan kuuluu uskoon!
ILKKA:
Kas, jopas keksi Kontsas myöskin syyn!
Se oikein, veikko! Mutta noihin en
ma puutu, hautaan vain on yksi tie.
POUTTU:
Ma uskonnost' en myöskään riitaa nosta.
KONTSAS:
Mut minä nostan vastaan paavin valtaa!
POUTTU (tiukasti): Vaan maan ja leivän, omaisuuden tautta ma taistelen kuin luusta ärty koira ja vapaudestani ma pidän myös; en salli humalaisten huovien ma ryöstää taloani; salli en, ett' isä ruoskitaan ja vaimo piestään!