POUTTU: Heill' on ehkä toiset käskyt, niin — (intoutuen) Mut kun on talvi tullut, kierä jää ja suksi luistaa siljan hangen selkää, kas, silloin kaikki Turun linnaa kohti me joukoin taajoin yli Suomenmaan siis lennämme kuin tuntureilta vyöry.
ILKKA (innolla lakkiansa hoilauttaen): Niin lennetään kuin tuima raivomyrsky, jok' kaikki tieltään maahan ruhjoaa ja yli Suomen kaikuu yksi huuto: pois alta aateli ja kansan syöpä! Mut eellä muiden Pohjan miehet käy ja Turun portit auki lyö ja maassa he marskin hirmuvallan kukistaa, — ja yli Ruotsin, yli Ryssän maan voi meistä haastaa vuosituhannet!
(Samassa hyökkää näyttämölle läähättäen ja
edestänsä miehet syrjään singahuttaen):
PENTTI:
Hoi, vouti saapuu huovijoukon kanssa!
POUTTU:
Häh? Uusi vouti huovijoukon kanssa?
ILKKA: Nyt perii perkele, jos yllättää hän meidät tässä … silloin vangit oomme. Siis joelle kaikki, minkä kengät kestää, ja siitä lautan kanssa tuolle puolen!
(Ankara meteli syntyy, miehet tempaavat
aseensa, toiset hyökkäävät vasemmalle).
POUTTU:
Mut lauttahan on tuolla puolen joen!
ILKKA:
Voi, saatana, en sitä muistanutkaan!
Siis yli uikoon, joka uida voi!
PENTTI:
On lautta rannassa, ma toin sen itse.