PIETARI JUUSTEN: Ja sua, Aune, nuori Stiernkors on kauvan etsinyt…
AUNE: Vai Stiernkors?… hän varrotkoon!
PIETARI JUUSTEN: Niin, juhlan soihtutanssi on kohta tanssittava täällä teidän, niin käskee Ebba rouva.
AUNE (ynseästi):
Ebba rouva?!
PIETARI JUUSTEN: Niin … ja marski. Vanhan tavan jälkeen se tässä suojass' aina tanssitaan — on siksi tilaa täällä raivattava mun kanssa lakeijain; siis anteeks, serkku, mut semmoinen on mulla päiväkäsky.
AUNE (kuten äsken)?
Vai tilaa raivattava? … toimi siis,
ma väistyn täältä (niiaten) vallan mielelläni!
Siis lähdemme (tarttuu häntä käsivarteen)…
GOTTSCHALK FLEMING (naivisti):
Mut min' en ymmärrä…
AUNE (varmasti):
Mut minä ymmärrän … ja siin' on kylläks,
(Mennessään).
ja Tukholmaan he meitä eivät saa!
(Poistuvat vasemmalle).
PIETARI JUUSTEN (nauraen): Kas, orpanaa kuin on hän tuittupäinen ja kuohuksissaan! No, näin häitten e'ellä on naisten mieli aina kummallinen. On päiväkäsky täytettävä mun, ei auta ajatella sotamiehen. Siis toimeen, Juusten, tilaa tulokkaille ja ylhäisille soihtutanssijoille! (ovella) Hoi, lakeijat, teill' onko korvat auki? Tääll' oisi raivattava tilaa meidän. (Neljä palvelijaa tulee vasemmalta). Nuo penkit seinäin viereen siirtäkää ja tuolit siistiks tehkää ylhäisille. (Joku palvelijoista naurahtaa). Häh? Mitä naurat siellä? Nojatuoli on itse marskin … toiset vanhimpain on aatelisten … mutta verhopenkit saa istuakseen … hm, tai nukkuakseen taas nuoremmat ja vasta-aateloidut.