(Palvelijat ryhtyvät hymyillen työhön. Juusten istahtaa rappusille ja jatkaa leikillisesti).
Tuo pitkä penkki on kai setää varten, nyt hänkin näätte kuuluu aateliin! Mut minä tyytyä saan puuhun kuivaan ja istun rappusille … tähän näin. Näin meitä luokitetaan arvon jälkeen ja milloin nostetaan … tai lasketaan. (Palvelijat tirskuvat). Se naurattaa, mut niin se on … ma tässä vain varron koroitusta luutnantiksi! Mut piru tietää, kuinka senkin käy, kun yhä rauhaa kestää? Papit vain, nuo mustahännät täällä mellastavat ja pastorista piispaks nousta voivat, kun täällä hallitsee Ericus piispa ja omat lampahansa suojelee. Mut tässä muistan … eilen torven kuulin ja julistajan ratsahin ma näin, jok' kansan kutsui kirkon sakaristoon. Siell' on siis kokous ollut tänään, häh?
ENS. PALVELIJA:
On, vänrikki, ja kokous myrskyinen.
PIETARI JUUSTEN:
Kas, sen ma uskon; kun sen marski johtaa,
niin on se aina hauska myrskynpuuska.
Se päättyi kai jo keskipäivän aikaan?
ENS. PALVELIJA:
Me silloin marskin kanssa palattiin.
PIETARI JUUSTEN:
Ja läsnä oli itse piispa myöskin?
ENS. PALVELIJA: Niin oli, piispa, papit, aateli ja huone täysi Turun porvareita ja kansaa kaikenlaista pakaten.
PIETARI JUUSTEN (ojentaikse mukavaan asentoon):
Kun pappeja lie ollut, silloin marski
on aina kuulijoita naurattanut.
No, niitä tahtoo meistä majesteetti?
ENS. PALVELIJA: Sai nuhteet piispa ensin marskiltamme, kun Turun tuomiokirkon vanhat taulut Ol' irti ottanut .. ja pyhät ristit pois heitättänyt rengeillään…
PIETARI JUUSTEN: Ohoh, vai ristinkin? Mut risti, lempo soi, ja taulut myös … ne kuulunee kai kirkkoon?