ENS. PALVELIJA: Ja kellonsoitot, kirkon kynttilät on ajaks messun lakkauttanut piispa ja poistattanut pappein valkokaaput — nää kaikki jälleen tahtoo kuningas.
PIETARI JUUSTEN:
Niin, hän on hurskas meidän Sigismund
ja marski Fleming noutaa hänen mieltä.
Mut entäs rahvas?
ENS. PALVELIJA: Rahvas yhtyi marskiin ja vaati kaikki vanhan tavan jälkeen.
PIETARI JUUSTEN (nauraen): Kai lie se vanha tapa paras sentään — mut piispa parka kiikkiin joutui siis?
ENS. PALVELIJA: Niin näytti joutuvan, mut tointui kohta, kun Sigismundin kirjeen vääräks väitti se nuori Fleming, Louhisaaren herra.
PIETARI JUUSTEN:
Vai vääräks väitti … marskin käännöksen?
ENS. PALVELIJA:
Niin väitti, niin, ja pyys sen kopioida…
PIETARI JUUSTEN:
Kas, heikkouskoista … vai kopioida?
ENS. PALVELIJA: Niin, mutta siihen suostunut ei marski, vaan tyynnä taskuun pisti kirjoituksen.
PIETARI JUUSTEN:
Vai taskuun kirjoituksen … entäs sitten?