KLAUS FLEMING: Nää illan kestit? (nauraen) Ka, kun täytyi, täytyi sun nuorten vuoksi … niin on tapa vanha.
EBBA FLEMING: Ei kaipais näitä Gottschalk eikä Aune, sen kyllin selvästi he osoittaa, kun pois he hiipii, milloin silmä välttää. Mut mull' on toiset mietteet: arvatkoon sen marski Fleming, valtakunnan neuvos!
KLAUS FLEMING: Siis, Ebba rouva, suvun kunniaa ja mainetta sa mietit, eikö totta?
EBBA FLEMING: Sep' oiva kunnia on Flemingille, kun yhtyy Juusteniin!… En, siksi en ma tätä vaivaa oisi nähnyt suinkaan; mut marski Fleming vuoksi herttuan hän kaiken kannatuksen tarvitsee.
KLAUS FLEMING: Kas siinä, hiisi vie, sa puhuit totta — ja siksi siis…
EBBA FLEMING:
No, ymmärrätkös nyt?
KLAUS FLEMING:
Sa olet viisas, Ebba.
EBBA FLEMING: Nuorten kanssa on harvoin seuraa meillä … tänään on.
KLAUS FLEMING:
En huoli seurasta ma nulikkain.
EBBA FLEMING: Mut heidän kannatus on tarpeen, marski, jos tahdot jotain toimeen, innostusta on yksin heillä.