KIRSTI:
Ja sama teille tervehyttäjille!
Mut rauha ain' ei niinkuin toivottais.
ILKKA: Nyt käykää peremmäs, te Kyrön miehet, ja Martit Lapuan ja Laihian! (Kääntyen Kirstiin). Vihurin lailla saapui ratsain Maunu ja kertoi kirkolla, ett' ovat huovit jo meille rohjenneet, ja tullessani näin Knaappilaan mä parven pöllyvän kuin oisi piru heillä peräss' ollut. Tääll' onhan tupa oltta tulvillansa miks verta piha tuolla punertaa? Miss' on sun äitis, Kirsti, missä muut?
KIRSTI: Kuin ryövärit he täällä elämöivät ja juottovaskan tuolla teurastivat. —
ILKKA:
Siis siitä veri,
(Kiivaammin).
Mutta miss' on äitis?
KIRSTI: Kai ois he hengen vieneet hältäkin, ja ellei Maunu —
ILKKA (ärjästen):
Ma kysyn äitiäs?
KIRSTI:
He hänet telkesivät navettaan!
ILKKA:
Käy, Pentti, äitis laitaa katsomaan!
PENTTIi: Jos tässä ois, ken äitiäni solvas, ei toiste keihästään hän kohottais!
(Menee).