KLAUS FLEMING (samoin): Sa täällä kylläks oot jo hyötynyt — nyt uhrata on vihdoin sunkin vuoros, kun vaatii uhrin maa ja kuningas.
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (yhä tuimemmin): Vai minä hyötynyt, kun kaikki tietää mun aikanani linnan hyötyneen!
KLAUS FLEMING (samoin): Mut sinun myös … ja kenpä takaa mulle, ett'et sa säilyys lailla Härkäpään vain kasaa valtakunnan hopeoita?
PENTTI SÖYRINGINPOIKA: Ma luulin, että siteet, jotka tuolla (viittaa perälle) nyt kohta suvut meidän yhdistää, tok' oisi tyhjäks tehneet moiset syytteet…
EBBA FLEMING (itsekseen):
Ja tuokin pöllö hän nyt kilven kantaa!
KLAUS FLEMING (vihaisesti): Ne siteet sikseen … ne on heidän kesken, mut asioissa maan ja valtakunnan ei tiedä sellaisista marski Fleming.
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (yrittää, keskeyttämään):
KLAUS FLEMING (polkien jalkaa jatkaa): Ma linnanpäällikkönä, käskijänä nyt puhun teille. Totta onko se, ett' tykkimiehiltä ja laivaväeltä te palkkaa vähennätte; väitetään, ett' taskuhunne liukuu rahat liiat. Se onko totta, Juusten, vastatkaa!
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (loukkautuen):
Ken moista väittää, valhettelee, konna!
Ja mua syytöksin jos mokomin
vain toiste loukataan. —
KLAUS FLEMING: Vai niinkö siis? Te kiellätte ja konnaks teette sen, ken moista väittää. Hyvä, hyvä, hyvä, siis kutsutanko tänne syyttäjät?