EBBA FLEMING: Ja tarpeeks arvokas, vaikk; ois hän kreivi, ja kyllin nuori sekä vauras myös.
KLAUS FLEMING: Niin, nuori on hän, liian nuori vielä — sa, Ebba, naittaisit jo lapsetkin; nääs hän on lapsi vielä meidän Kaarin.
(Kaarina ilmestyy samassa avoimeksi jääneelle ovelle).
KAARINA (juosten iloisesti ja läähättäen sisään):
Vai minä lapsi? Näytänkös ma siltä?
KLAUS FLEMING: No, ellet lapsikaan, niin lapsenlainen — mut terve oot sa, terve, reipas tyttö!
EBBA FLEMING;
Siis päättyi Puolan tanssi?
KAARINA; Juuri päättyi, ma tanssin kanssa Lindorm Bonden sen.
EBBA FLEMING (hymyillen):
Hän sua miellyttää?
KAARINA (avomielisesti): Jos puhun totta, hän heistä kaikista on ylvähin ja häll' on herttaisin ja hienoin käytös.
KLAUS FLEMING: Vai niin, vai niin, nuo Puolan kannusherrat ne kohta lumoo meidät maalaistollot!