EBBA FLEMING:
Kas, hän on vikkelä kuin vuorikauris!
KLAUS FLEMING (lähtiessään Ebban kanssa käsitysten):
Vai siksi karkoitettiin Juhana?
(Nauraa).
Vain lemmenjuttuja … ma niistä viis!
EBBA FLEMING (hiljaa):
Mut jos hän kerran Suomen kruunun kantaa?
KLAUS FLEMING (ovella mennessään):
No, silloin lempiköön hän vaikka neljää!
(Menevät nauraen. Heti heidän mentyä avautuu ovi oikealta ja Juusten marssittaa sisään soittajat, joista muutamilla on säkkipillit, toisilla klarinetit tai huilut; yhdellä on rumpu).
PIETARI JUUSTEN: Kas niin, te käykää tuonne vasemmalle — niin, nurkkaan sinne… Taakse rumpari ja sitten klanetit ja huiluniekat, mut eteen säkkipillit … tähän näin! No, nyt on kaikki reilassa … ja kohta on täällä marski kanssa vierahansa — hän itse kyllä merkin teille antaa ja silloin keuhkojanne käyttäkää kuin seppä paljettansa. Muistakaa, se teidän keuhkojanne vahvistaa!
(Katedraalikoululaiset "maisteri" Vogelsangin johdolla tulevat perältä).
Kas, mester Vogelsang, no päivää, maisteri! Ja oikein kaapussa kuin piispan e'essä? ja tahtipuikko silkkaa hopeaa! Niin, se on lahja marskilta vai kuinka? Te lauloittehan marskin häissä jo ja palkkioksi saitte puikon tuon? On sija teillä tuolla oikealla, siis sinne poikajoukko johtakaa!
(Vogelsang asettelee poikajoukon puoliympyrään oikealle puolen peräovea).
Niin, herra Gottschalk nai nyt serkkuni ja Aunen tähden kernaasti ma puuhaan, näät hän on hyvä tyttö, saakeli, jos parempaa hän löytää näiltä mailta, (naurua). Te nauratte, ett' omaista ma kiitän — mut kuka lempo häntä sitten kiittää, jos sit! en minä tee, jok' olen serkku!