PALO: En juuri minä, mutta kaikki muut; ma tyydyn siihen, jos ma juoda saan, kun janottaa, ja Pirin Pentti tuossa (nauraa) ei muuta tahdo, kun saa rakastella!
PIRI (äreästi):
Sa pidä suusi, vanha juorukello!
PALO (jatkaen vakavasti): Mut toiset herrain tahtoo tavaroita, ei muille suinkaan, ei, vaan itsellensä. Kun heitä herrat ryösti, omat vain he ottaa jälleen ryöstäessään näitä. Kas, semmoisiksi käyvät ihmiset!
MAUNU:
Mut niin ei tuuma alkuansa ollut!
PALO: Sen piru tiennee, mitä kukin mietti, kun tarttui nuijahansa; useimmat kai miettivät jo silloin tällä lailla: jos herrat itse köyhiks tehtäisiin, niin totta huomaisivat, lempo vie, se miltä tuntuu, kun on nälkä e'essä ja aitat, leipäorret tyhjäks viety. Niin mietti kaikki, myönsi Ilkkakin, kun Kontsahassa retki harkittiin.
MAUNU (syrjään):
Niin, hän on, Herra nähköön, oikeassa!
PALO:
Sa lausu suoraan: näinkö mietittiin?
MAUNU: Kai lienee ollut sellaisetkin tuumat — mut retken määrä oli nostaa kaikki ja kansa Flemingistä vapauttaa ja marski vangiks ottaa herttualle — niin on sit' tarkoittanut Jaakko Ilkka ja siihen häll' on järkkymätön usko.
PIRI:
Niin, se on Ilkan usko.
PALO: Totta kyllä, on suuret tuumat hällä retken suhteen, kun prinssi Kustaankin hän mukaan tahtois —