MAUNU (syrjään): Hän tietää senkin! (ääneen) Sillä tahtois Ilkka vain marskin säikähyttää, muuta ei.
PALO: Vai muuta ei, mut se on tuhmaa silloin: jos marski lyödään ja jos löytyy prinssi, hän olkoon ylimmäinen päällikkömme — näät hän on poika Eerik kuninkaan ja häll' on oikeus Ruotsin kruunuhunkin.
MAUNU: Mut näin me noustais vastaan herttuaa, ja häntä puolustaa me vannottiin!
PALO: Niin vannottiin, vaan meille palkaksemme, jos marskista me vapautamme maan. voi herttu Kaarle antaa oman herran ja meidän mieleisen kuin prinssi Kustaa. Mut siks on ryöstettävät rikkahat ja mahtavat ja aateliset kaikki, kun kansanmiehiä he vastustaa.
MAUNU; Mut ryöstöä ei Ilkka salli, ei, näät prinssi Kustaa pääksi ryöstöjoukon ei tieten suostuis. Häll' on mieli hellä ja ruttona hän kammoo riitaakin.
PALO: Mut jos ei ryöstää saa, niin raukee retki, ja joukot luopuu, jättää päällikkönsä. —
MAUNO: Ma sitä pelkään … viekas Kettunen se heitä johtaa. Kontsas epäilee, ett' on hän marskin miehiä ja tänne on tullut syttämään vain sekaannusta.
PIRI: Hm, mahdollista, ruotsalaisten kanssa hän paljo ollut on ja kielen taitaa — myös salaa kirjoittaa hän kaikenlaista.
PALO:
Kun vain ei kirjoitelle Flemingille?
(Torven ääni kuuluu perältä. Piri ja Palo hypähtävät ylös).