KETTUNEN: Oikein haastat… ja Pohjan miehetkin jo keskenään on kinaan joutuneet ja Ilkkaa sättii —
ENS. TALONPOIKA:
Vai Pohjan miehetkin? Ja mistä syystä!
KETTUNEN: Sen lempo tietää, kai jo epäilee he retkeänsä itsekin ja katuu, ett' ollenkaan he rajoiltansa loittos.
ENS. TALONPOIKA:
Vai katuvat jo hekin?…
KETTUNEN: Katuvat — kun vangit kertoi heille äskettäin, ett' tykit huomenna jo Nokialle saa avuks ratsuväelle Noki-Klaus, niin silloin mietteihin jo miehet vaipui.
TOINEN TALONPOIKA: Vai tykitkin saa meitä vastaan marski — mut siihen leikkiin vain en lähde minä.
KETTUNEN: Ken hyötymättä hengenvaaraan käy, on pähkähullu. Itse toimikaamme, niin itse hyödyn saamme, (syrjään) Minä jaan — (Ilkka näkyy perällä Palon, Pirin ja Maunun seurassa). Vait! Tuolla tullaan. Kuules, Kukkonen, mist' otit maljan, jonka koskeen tuonne juur' Ilkka viskas?
TOINEN TALONPOIKA:
Tuolta Virpelästä.
KETTUNEN: Se hyvä, Puhevuoro mulle suokaa — (itsekseen) hän siksi saatava on täältä pois, kun saapuu marskin rauhanairueet.
(Ilkka seuralaisineen tulee etualalle. Kontsas samassa tuvasta).